Kindle: rakkaustarina

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sorruttuani ostamaan e-kirjanlukijan lupasin kirjoittaa vaikutelmiani Kindlestä heti, kun ehtisin vähän tutustua laitteeseen. Parin viikon tuttavuuden jälkeen voin sanoa, että kyllä kannatti.

Minulla on siis Kindle Touch, vanhempi kosketusnäytöllinen malli, jossa ei ole sellaisia hienouksia kuin taustavaloa. Päätökseen vaikuttivat ennen kaikkea hinta sekä epäilys, että kalliimpaa laitetta en olisi koskaan uskaltanut kantaa mukanani kaikkialle. Halusin lukulaitteen, jolla lukea kaikki ne Gutenberg-projektin klassikot, jotka muuten lonkeroisivat tiensä yksiööni. Sitä paitsi jotkut kirjat haluan lukea, vaikken kaipakaan niitä hyllyyni.

Se tunne, se tunne! kindle

E-kirjanlukijassa tärkeintä on tietysti lukufiilis. Onko lukeminen mukavaa, jaksaako laitetta pitää kädessä, rasittaako näytöltä lukeminen silmiä? Olen erittäin tykästynyt Kindle Touchin näyttöön. Ensimmäisenä yönä luin epähuomiossa aamuviiteen asti, kun silmiä ei alkanutkaan missään vaiheessa vaivata tuttu rasitus. Tekstiä voi suurentaa tai pienentää mielensä mukaan, mistä on varmasti huononäköisille paljon iloa. Näytöltä on ilo lukea myös kirkkaassa auringonpaisteessa. Kindleä käyttää kevyesti yhdellä kädellä, ja sivujen kääntäminenkin onnistuu peukalonpainalluksella.

Kosketusnäyttö on toimiva, mutta ei kovin herkkä. Ipadin sormituntumaan tottuneelta kestää varmasti hetken päästä siihen sisälle. Toisaalta sivut eivät käänny helposti vahingossa toisin kuin pelkäsin. Käyttöliittymässä on oma logiikkansa, joka ei ole hankalasti opittavissa, mutta vaatii hiukkasen tottumista sekin. Lopulta Kindle Touch on kuitenkin hyvin yksinkertainen laite, joka sopii parhaiten siihen, mihin se on tarkoitettukin – kirjojen lukemiseen.

Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö laitteessa olisi muitakin hyviä puolia. Kokeellisella nettiselaimella pääsee langattomaan verkkoon, ja ainakin Facebook- ja Goodreads-päivitykset sekä kirjojen lataaminen Gutenberg-projektista onnistuvat mainiosti. Kirjojen ostaminen Amazonista toimii myös vaarallisen kätevästi.

sanakirja

Tiedon valtameren äärellä

Kielifriikille ja nippelitiedon ystävälle parasta laitteessa ovat kuitenkin sanakirjat ja Wikipedia, joiden käyttäminen lukiessa on todella kätevää. Ei tarvitse kuin painaa mitä tahansa sanaa tekstissä, ja yksikielinen sanakirja tarjoaa avuliaasti selityksen. Jos oletussanakirja ei auta, valikosta saa esiin lisää kielivaihtoehtoja tai Wikipedia-sivun. Kuljin ehkä muutaman sentin maanpinnan yläpuolella, kun tajusin, että nyt vihdoinkin oikeasti voin tarkistaa heti kaikki ne oudot sanat ja faktat, jotka yleensä ovat ”sitten joskus” -osastoa. Tässähän voi oppia jotain! Muinaissaagojenkin lukeminen on paljon miellyttävämpää, kun voi milloin tahansa muistuttaa itseään siitä, kuka kukin oli. 

Akkukestoakaan en voi wikimoittia. Luin kahden ensimmäisen viikon aikana kolme Punainen neilikka -jatko-osaa (en voi muuten suositella kuin ehkä tosifaneille), Proosa-Eddan sekä kasan Hal Duncanin novelleja (joista sen sijaan pidin), enkä ole vieläkään joutunut lataamaan laitetta uudelleen. Tosin nyt hankin Kindlelleni kannet, joissa on laitteen akulla toimiva valo, mikä saattaa vaikuttaa akkukestoon. En kuitenkaan usko, että vaikutus on mitenkään dramaattinen.

Miinuspuolia ovat tietysti taustavalon puute – mikä korjaantuisi sillä, että lakkaisi köyhästelemästä ja hankkisi Kindle Paperwhiten sekä se, että Kindle ei tue Suomessa käytettyä ePub-tiedostomuotoa. Tämä on kierrettävissä pienellä kikkailulla ja lainrikkomisella.

Pdf-dokumenttienkin pitää olla nimenomaan Kindleä ajatellen tehtyjä, muuten tekstikoko on auttamattomasti liian pieni. (Viisaammat tahot vinkkasivat minulle, että pdf:ien tekstikoko suurenee, kun näkymän kääntää vaakatasoon. Toimii, ellei teksti ole tosi pientä!) Amazonin ja Gutenberg-projektin kirjavalikoima on sen verran kattava, ettei luettava varmasti pääse loppumaan, mutta kotimaisen kirjallisuuden lukemiseen Kindleä ei ainakaan toistaiseksi kannata hankkia.

Kindlestä ei tule minulle paperikirjojen korvaajaa – sen tunteen voittanutta ei ole –, mutta se on  hauska tapa lukea vielä vähän lisää ja leikkiä tulevaisuutta. Suosittelen siis ehdottomasti e-kirjanlukijan hankkimista paljon lukeville, tilarajoitteisille ja matkustavaisille. Huhujen mukaan laite on siunaus metron ja muiden julkisten kulkuvälineiden käyttäjille, koska enää ei tarvitse tietää, että koko vastapäinen rivi lukee Fifty Shades of Greyta…

Nyt palaan Kindlen ja P.G. Wodehousen Jeeves-tarinoiden pariin. Niistä kuulemme vielä joskus.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s