Street Magic eli miten kadotetaan kaikki taika Lontoosta

Minun piti kirjoittaa pureva kirja-arvostelu Spiniin, mutta tulin siihen tulokseen, etteivät lukijat todennäköisesti ole edes kuulleet koko kirjasta ja välttyvät siltä tehokkaimmin, jos jätän arvostelematta. Avaudun siis blogin puolella.

Caitlin Kittredgen Street Magic (St. Martin’s Paperbacks 2009) on Black London -sarjan ensimmäinen osa. Luvassa on urbaania fantasiaa kauhuelementtien ja romanttisten mausteiden kera. Päähenkilö on naispoliisi, joka selvittää outoja katoamistapauksia.
street magic
Tähän asti kuulostaa hyvältä. Siihen ilo sitten loppuukin.

Minulla on ongelma modernin kaupunkifantasian kanssa. Ensinnäkin se paljastuu aivan liian usein arkkivihollisekseni paranormaaliksi romantiikaksi. Toiseksi genre on täynnä roskaa, vaikka kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla mielikuvituksellista ja hienoa.

Siitä huolimatta en tahtonut uskoa, että Street Magic on ihan oikeasti kaikilla mittapuilla tolkuttoman huono kirja. Luin sen loppuun silkkaa itsepäisyyttäni siinä toivossa, että tarinaan tai hahmoihin tulisi jotain järkeä. Ei olisi kannattanut.

Minulla on juttu androgyyneistä lempinimistä. Päähenkilö (kannessa oikealla, näyttää kolhon goottivampyyrin ja Frankensteinin hirviön risteytykseltä) käyttää itsestään nimeä Pete. Tästä olisi ehkä jo pitänyt arvata, että tässä meillä on kirja, jonka kansien välissä sinänsä hyvät elementit kuolevat koristen.

Miespäähenkilömme Jack (kannessa vasemmalla, naurettava blondi lihaskimppu, jolla on vaikeuksia mahtua paitaansa) näyttää ja kuulostaa halvalta Constantine-kopiolta. Se käy hyvin kiusalliseksi hyvin nopeasti. Kansikuvan perusteella on syytä epäillä myös Spike-vaikutteita.

Jack on tosicool maagi, joka on kaksitoista vuotta sitten tehnyt ilkeän katoamistempun. Pete on uskonut koko tämän ajan aiheuttaneensa Jackin kuoleman. Suurimman osan kirjasta Jack antaa Peten edelleen uskoa, että pieleen mennyt taika oli jollakin tavoin tämän vika. Siinä meillä sankari.

Pete on Vahva Naishahmo, joka lyö Jackia aina tilaisuuden tullen, tappaa porukkaa ja murtaa luita. Niinhän poliisikomisariot tekevät. Heidän ei myöskään ilmeisesti tarvitse käydä töissä.

Siinä vaiheessa kun päähenkilön nimeksi paljastuu Petunia tuntee lukija miten ruosteista naulaa käännetään haavassa.

Eikä sitä Jackin 12-vuotista heroiiniriippuvuuttakaan taideta kuvata ihan oikein.

Magiasysteemissä ei ole mitään järkeä. Ei ole hahmojen tekemisissäkään.

Henkilöt kuulostavat englantilaisilta. Sillä tavalla englantilaisilta, että käy hyvin selväksi, ettei kirjoittaja ole britti. Se saa kirjan kuulostamaan huonolta Hellblazer-parodialta – paitsi että tässä kirjassa kaikki ovat koko ajan erittäin tosissaan.

Pahikset ovat täysin turhia ja geneerisiä. Kaikki on täysin turhaa ja geneeristä.

Tarina voisi tapahtua missä tahansa kaupungissa, sattuupahan nyt vain tapahtumaan Lontoossa. Miten on edes mahdollista kirjoittaa näin yhdentekevä Lontoo? Yksi kirjan suurimmista synneistä on se, että kaupungilta puuttuu sielu. Se on korvattu nipulla paperinmakuisia kliseitä. Paikannimiä on ripoteltu sinne tänne niin että lopputulos on yhtä kiinnostava kuin turistikartta.

Maailma noin yleisesti ottaen on ihan kiva, jos ei ole koskaan lukenut yhtään genren kirjaa tai vaikkapa pelannut Witchcraftia.

Kirjan ansioksi on sanottava, että se oli oudon koukuttava ja nopealukuinen. Osa vetovoimasta saattoi tosin johtua silkasta ällistyksestä – ihan todellako hahmot ovat tällaisia eikä Lontoosta saada tämän enempää irti?

Aloin odottaa sitä paranormaalia romantiikkaakin, että kirjassa tapahtuisi edes jotain, mutta ei. On alusta lähtien selvää, että Jack ja Pete nyt vain on luotu yhteen, vaikka hahmojen suhde ei tällaisenaankaan vaikuta terveeltä. Valehteleva selkärangaton narkkarimaagi ja väkivaltaan taipuvainen räjähtelevä poliisi – hyvä tästä tulee. Itse asiassa jo tuo kuvaus on mielenkiintoisempi kuin kirja.

Tiivistelmä: hyviä elementtejä, kaikki on tuhottu, ei kannata.

Mutta on tässä sarjassa jokin kirous. Tunnen epämääräistä kiusausta lukea seuraavan osan. Siinä Jack päätyy Helvettiin, mistä saisin varmasti sadistista iloa. Sitä paitsi sarjahan voi vain parantua, niinhän?

Apua.

Mainokset

4 thoughts on “Street Magic eli miten kadotetaan kaikki taika Lontoosta

  1. Mitä huonompi kirja, sitä viihdyttävämpi arvostelu? ”Jack on tosicool maagi” –> neljä sanaa, jotka paljastavat kirjasta NIIN paljon!

  2. Hee, hyvä että viihdytti! Varjomafiassa selvisi että a) kaikki stalkkaa mun blogia ja b) ihmisiä kiinnostaa kirjalyttäykset enemmän kuin pitkät, syväluotaavat pohdinnat. Ei sillä, oli tän kirjoittaminen hauska ja puhdistava kokemus! Ehkä mun pitääkin hajottaa käsitystä siitä, että muka lukisin hyviä kirjoja. Seuraavaksi voisi ottaa arvosteluun vaikka R.A. Salvatorea…

    • Ole hyvä. Onnekseni en sentään koskaan palannut tähän sarjaan, saati maksanut siitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s