Delilah Dirk – teetä ja seikkailuja ottomaanien valtakunnassa

DelilahDirk1Joululomalla tartuin pitkään lukulistallani sinnitelleeseen sarjakuvaan. Tony Cliffin piirtämä ja kirjoittama Delilah Dirk and the Turkish Lieutenant (First Second, 2013) lupaa paljon. Maailmanmatkaajaseikkailijatar 1800-luvun Turkissa! Miekkataisteluja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Kaunista taidetta!

Tällaisten lupausten jälkeen alkaa tietysti epäilyttää, josko sarjakuvasta on lunastamaan ne. Voin ilokseni raportoida, että Delilah Dirk on oikein viihdyttävä ja ennen kaikkea kaunis sarjakuva, jossa tunnelma ja hahmot ovat parasta antia.

Päähenkilö on suorastaan yliluonnollisen pystyvä seikkailijatar, englantilaisen diplomaatin ja kreikkalaisen taiteilijan tytär, joka on opetellut asetaitoja ja akrobatiaa ympäri maailmaa, selvinnyt Intian viidakoissa, asunut japanilaisessa luostarissa, käynyt Amerikassa, mitä näitä nyt on. Delilahin erikoislaatuisuutta ei selitetä mitenkään, vaan häneen suhtaudutaan varsin lakonisesti jonkinlaisena luonnonvoimana. Onhan hänellä fysiikan lakeja uhmaava lentopurjealuskin, kuka siinä kohtaa odottaa enää loogisia selityksiä? Tarinassa on maagisen realismin tuntua. Se on tarina kaukaisesta ajasta ja paikasta, jossa henkilöt saavatkin olla elämää suurempia.

Tarinan toinen tärkeä henkilö on janitsaariluutnantti Erdemoglu Selim, joka on kaikin puolin Delilah Dirkin vastakohta: rauhaa ja hiljaisuutta rakastava hyväntahtoinen teeasiantuntija, joka ei ole löytänyt omaa paikkaansa maailmassa. Selim tempautuu mukaan Delilahin seikkailuihin aluksi vastoin tahtoaan. Tarinan kuluessa hänelle vähitellen selviää, mitä hän elämältään kaipaa. Selimin tarina on tunnelmallisessa melankolisuudessaan sarjakuvan parasta antia.

Kummallakin hahmolla on omat heikkoutensa, ja kumpikin auttaa toista eteenpäin. Selimin heikkoudet ovat selviä tarinan alusta lähtien – hän ei ole erityisen rohkea tai pärjää konflikteissa – mutta ei Delilahkaan ole täydellinen. Pidin etenkin siitä, että vaikka hahmot selvästi välittävät toisistaan, heidän välilleen ei viritellä romanssia.

Yleisesti ottaen tarinassa ei tehdä numeroa siitä, että päähenkilö on nainen. Delilah Dirkin vaatteet ovat toki melko mielenkiintoiset (boobwindow!) ja kreikkalaisvaikutteiset, mutta koska ne saavat ajattelemaan häntä jonkin kreikkalaisen sankarin tai jumalan inkarnaationa, en itse pannut niitä pahakseni. Itse asiassa ne sopivat hahmolle oikein hyvin.

Sen sijaan en oikein tiedä, mitä ajatella kohdasta, jossa Selim kommentoi Delilahin moraalitonta vaatetusta. Palatsiin murtautunut Delilah on pidätetty, ja Selimin pitäisi kuulustella häntä. Delilah on närkästymäisillään, mutta Selimin tarjoama tee lepyttää hänet, eikä hetkeen enää palata. Selim (tai kukaan muukaan) ei osoita sen jälkeen mitään merkkejä paheksunnasta. Minua vaivaa lähinnä se, etten tajunnut, mitä kohtauksella haettiin. Ehkä sen oli tarkoitus näyttää, miten lempeästä Selimistä ei oikeastaan ole kuulustelijaksi? Oliko tuo hänen yrityksensä olla ikävä? Pitikö tämän olla esimerkki yleisistä asenteista epämääräisesti pukeutuneita seikkailijattaria kohtaan?

Pidin erittäin paljon taiteilijan persoonallisesta tyylistä. Toimintakohtaukset ovat elokuvamaisia ja näyttäviä ja taustat ja kaupunkimaisemat todella kauniita. Ainoana kritiikkinä sanoisin, että värimaailma tuntui ajoittain liian tummalta, mikä vuoksi joidenkin ruutujen yksityiskohdista oli vaikeaa saada selvää.

Historiallisen paikkansapitävyyden kanssa on niin ja näin – Selim taitaa olla sata vuotta edellä aikaansa teepakkomielteensä kanssa – mutta kuten tavallista annan tällaisille epämääräishistoriallisille rymistelyille paljon anteeksi ihan vain, koska ne ovat niin hauskoja.

Delilah Dirk and the Turkish Lieutenant on hyvä avaus sarjalle. Tarina oli viihdyttävä ja hahmot pidettäviä. Sarjakuvasta tuntui kuitenkin tuntui puuttuvan se jokin, joka olisi kohottanut sen suosikkieni joukkoon. Ehkä olisin kaivannut Delilah Dirkin tarinaan enemmän sitä henkilökohtaisuutta, johon päästiin Selimin kohdalla. Toisaalta tämä on jotain, mikä varmasti syvenee tulevissa osissa.

Mikäli kiinnostuksenne heräsi, Delilah Dirkin ensimmäisen osan alku on luettavissa täällä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s