Kristinuskon eksotiikka ja vampirismi seksin metaforana…

…tai: luin vampyyriyaoita, miksi?

Jos joku on vielä siinä uskossa, että luen superkulturelleja asioita ja ylläpidän blogissani jotain tasoa, edessä saattaa olla järkytys. Samoin jos olen onnistunut salaamaan kiihkeän animefanitusmenneisyyteni, niin tässä voin tärvellä saman tien senkin. Minut on nimittäin vallannut nostalgia.vassalord_vol_1

Jonakin päivänä kirjoitan hyvistä sarjakuvista ja kiinalaisista klassikoista, joista kaikki sai alkunsa. Mutta ne eivät ole tämän hetken asia. Nyt olen vajonnut nostalgiasuossa syvemmälle, niin kovin paljon syvemmälle.

Unettomana yönä löysin itseni muistelemasta mangaa, jota en koskaan tullut lukeneeksi. Siinä oli parrakas protagonisti, vampyyreitä ja… mahtoikohan se olla yaoita? Öiset päähänpinttymät ovat vaarallisia. Minun oli pakko selvittää, mistä sarjasta oli kyse.

Paljastui, että minua vainonnut sarja oli Nanae Chronon seitsemänosainen sarja Vassalordjoka kertoo vampyyrin ja kyborgivampyyrinmetsästäjän (joka on myös itse vampyyri ja Vatikaanin agentti) suhteesta. Ensimmäisessä osassa tekijä julistaa rakastavansa kristinuskoa ja Amerikkaa. Tämän täytyy olla laatua, ajattelin.

Voin saman tien tunnustaa vielä pari asiaa. Minulla oli teininä valtava juttu vampyyreistä. Ensin pelkäsin niitä kuollakseni ja näin niistä hirveitä painajaisia, sitten luin Anne Ricen vampyyrikronikat ja näin valon. Juuri niin noloa kuin miltä kuulostaakin. Ja tiedättekö mitä? Se ei koskaan mennyt ohi. Lisäksi jään helposti koukkuun huonoihin asioihin ja luen mitä käsittämättömämpiä tekstejä loppuun, koska en vain pysty lopettamaan.

Tämän jälkeen ei liene yllätys, että luin Vassalordin parissa päivässä nolona, viihdyttyneenä ja kertakaikkisen hämmentyneenä. Kyseessä on nimittäin perin hämmentävä sarja. Yaoimanga, joka on piirretty kuin shonenmanga. (Piirtäjä Nanae Chrono tunnetaan parhaiten Peacemaker-shonensarjasta.) Yaoimanga, jossa ei periaatteessa kuvata lainkaan seksiä, mutta suggestiivista vampyrointia senkin edestä. Yaoimanga, jossa  a) on juoni, joka b) ei liity vain siihen, ollako vai eikö olla romanttisen kumppanin kanssa. Juoni on parin ensimmäisen osan ajan totaalisen hämmentävä, mutta se on oikeasti olemassa ja muuttuu sarjan edetessä varsin mielenkiintoiseksi. En minä tällaista tilannut, kun vampyyriyaoihin tartuin! Ihan oikea sarja, jossa on oikeita hahmoja, joista kumpikaan ei ole läpinäkyvästi suhteen nainen (kuten yaoin konseptiin niin usein kuuluu)? Olen varmasti vaikuttuneempi kuin pitäisi olla, mutta yaoita harrastaneet lukijat tietänevät, kuinka harvinaista tällainen on.

vassalord_chap10p1_12_2008-02-03

Sankarimme soluttautuvat mafialuolaan superuskottavissa valeasuissa.

Kiinnostavinta sarjassa olivat kristillinen mystiikka ja kyborgius. Tekijä selvästi fanittaa kristinuskoa outona ja eksoottisena asiana. Raamattua lainataan ahkerasti siellä sun täällä, välillä hieman epäonnisin tuloksin. (En laskenut moniko repliikki päättyi aameneen.) Yleisesti ottaen mangan välittämä kuva kristinuskosta on usein todella omituinen, mitä olen aina pitänyt virkistävänä. On mielenkiintoista nähdä jotain itselle niin tavallista esitettynä eksoottisena, makaaberina ja mystisenä.

bloodwine

Mikään ei ole kuumempaa kuin Jeesuksen larppaaminen.

Kyborgiutta käytetään tässä yhteydessä tavalla, johon en ole törmännyt aikaisemmin. Vampyyrinmetsästäjämme Charles J. Chrishunds (voi kyllä) on parannellut itseään kyborgiosilla, mikä tuntuu aluksi vain cooliuden nimissä mukaan heitetyltä yksityiskohdalta. Mutta tähän on ihan oikeasti luova selitys. Hahmo on syvästi uskonnollinen, eivätkä vampyyrit voi kuunnella tai puhua Jumalan sanaa tai koskea hopeaan tai pyhiin esineisiin. Niinpä hän on korvannut kätensä, korvansa ja puolet kasvoistaan kyborgiosilla voidakseen harjoittaa uskoaan. Niin loogista!

Vassalordin juoni, sitten kun se alkaa kirkastua, on toisaalta perusdekkarikamaa: päähenkilöt jäljittävät vassalord-nimistä huumetta, joka voi muuttaa ihmisiä vampyyreiksi ja jonka avulla pyritään luomaan uusi hallitsijarotu. Mutta sen rinnalla kulkee monimutkainen ja osittain hämäräksi jäävä henkilöhistoria, josta löytyy niin Aadamia ja Eevaa, Kainia ja Aabelia kuin Sodomaa ja Gomorraakin.

vassalord-vassalord-24419071-500-352

Huomatkaa kyborgikoira ja Rayflon tissipaita.

Vampyyrihahmomme Johnny Rayflo (mikä näitä nimiä vaivaa) vaikuttaa perusvampyyriltä, jolla on mestari-palvelija-tyyppinen suhde Charlesin kanssa. Poikkeuksellisimmalta vaikuttaa se, että hahmolla on parta, mikä oli hämärällä 2000-luvulla jotain, mitä ei yaoissa näkynyt. Hänen syntytarinansa ei kuitenkaan ole aivan peruskauraa. Rayflo on aikanaan ollut ritari jossain tarkemmin määrittelemättömässä valtakunnassa ja menettänyt sodassa niin valtakunnan kuin prinsessankin. Hän tekee diilin demoni Belialin kanssa ja muuttuu vampyyriksi – ensimmäiseksi sellaiseksi, joten häntä kutsutaan Adamiksi. Lisäksi tarinassa on Rayflon naispuolinen versio Rayfell eli Eva, jonka Belial on kirjaimellisesti tehnyt Rayflon kylkiluusta. Kristinuskon kanssa on siis pidetty hauskaa ihan kunnolla. (Myöhemmin tarinassa tavataan myös hahmo, joka on ilmeisesti Sodoman ja Gomorran tuhonneen tulen narkkaripersonifikaatio…)

Belialilla on hieno juoni. Hän haluaa luoda vampyyrirodun, joka voi vallata maailman. Hienossa suunnitelmassa on vain pikku vika: Belialin luomuksilla on samat seksuaaliset preferenssit kuin demonilla itsellään. Hänen luomansa vampyyrit ovat homoja, mikä hiukan häiritsee lisääntykää ja täyttäkää maa -suunnitelmaa. Rayflo on kiinnostunut vain miehistä, Rayfell naisista. (Tässä maailmassa vampyyrit eivät ole kuolleita, vaan voisivat lisääntyä tavallisinkin keinoin.) Mutta ei siinä mitään, Belial turvautuu jonkinlaiseen demoniseen keinohedelmöitykseen ja luo vampyyriensä siittiöistä ja munasoluista epäpyhän lapsen, jota voidaan käyttää maailmanvalloitukseen.

Hetkinen. Meillä on yaoissa mies, jolla on todistetusti ollut intressejä naisten suhteen. Jonka demoni on muuttanut maagisesti homoksi, okei, mutta toisaalta samalla on muuttunut hahmon koko perusolemus, joten kai se menee samaan konkurssiin. Biseksuaalisia henkilöitä ei yleensä ole yaoissa olemassa (Fake on yksi harvoja mieleen tulevia poikkeuksia), eikä mieshahmojen suhteita naisten kanssa tunnusteta tai kohdella mitenkään merkityksellisinä. Tarinassa, jossa toisaalta maagisesti muututaan homovampyyriksi, hahmolla voi kuitenkin olla taustatarina, johon liittyy romanttinen rakkaus naiseen. Yksi rasti lisää ”asioita, joita ei tapahdu yaoissa” -bingoon.

vassalord_v01_ch01_014

Cherry! Rasti kliseebingoon!

Kaiken lisäksi – ja tämä on käsittämätöntä – Vassalordissa ei ole selkeää seme/uke-asetelmaa. Aluksi olin varma, että vampyyrimestari-palvelija-dynamiikka olisi johtanut siihen, mutta ei. Kukaan ei ollut pelkästään neito hädässä, kenenkään persoonallisuus ei kadonnut yaoistereotyyppien alle, kukaan ei alkanut äkkiä kompastella huonekaluihin. (Kyllä, tämä on oikea juttu: hyvin monessa sarjassa uken kompetenssi ja koordinaatiokyky katoavat sitä mukaa kun suhde etenee.) Ennen kaikkea uskoin, että pariskunnan molemmat osapuolet olivat miehiä suhteessa, joka kyseenalaisista lähtökohdistaan huolimatta vaikutti lopulta varsin tasa-arvoiselta.

En voi väittää, että sarja olisi välttämättä objektiivisesti katsottuna laadukas, mutta genressään se on yllättävän subversiivinen. Lisäksi se on niin outo, ettei lukijalle ainakaan tylsää tule. Klooneja, kyborgikoira, muotoa muuttava kissapalvelija, Vatikaani, Saatana, Italian mafia, yllättävä pupuasu (joka on juonielementti!), maailmanvalloitusta, goottilainen taustatarina… Ja lisäksi päähenkilöpariskunta esittää jostain syystä pitkällisen kohtauksen Oopperan kummituksesta. Oopperassa.

christine

Perun puheeni: Oopperan kummitus -larppi peittoaa kaiken!

Tiedän löytäneeni kyseenalaisen helmen valtavasta tauhkamerestä, mutta pitääkö näitä nyt sitten lukea lisääkin? Voi ei.

(Genreluokittelusta voidaan keskustella. Vassalordia voisi kaiketi pitää myös josei-sarjana. Josei on vanhemmalle naisyleisölle suunnattua sarjakuvaa, jossa voi olla myös homoeroottisia teemoja. Se vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta genreltä, johon olisi syytä tutustua tarkemminkin. Länsimaisilla sivustoilla Vassalord kuitenkin yleensä luokitellaan yaoi-kategoriaan.)

 

 

 

Advertisements

3 thoughts on “Kristinuskon eksotiikka ja vampirismi seksin metaforana…

  1. Siis. Ohhoh. Vau. Vauu. Jätkä on niin sekasin. Ja mä niin kuolen nauruun ja tukehdun yli-iihin ja kaikkeen! :”D Tämä kuulostaa aivan täydeltä helmeltä. Mun pitää varmaan lukea tätä joskus. Varmaan täytyy. Ei liene vaihtoehtoja.

    Fake mainittu! (Ja hei, eikö siinäkin ollut parta? Olihan sekin kai joskus 2000-luvulla tehty?)

    ”Juuri niin noloa kuin miltä kuulostaakin. Ja tiedättekö mitä? Se ei koskaan mennyt ohi.” <— Jotain, minkä lukemisesta riemuitsin ja nautin syvästi. On upeaa, että ilkeät tunnustaa moista OMALLA NIMELLÄSI NETISSÄ. Koskeehan sama toki minuakin, mutta en nyt sentään rohkenisi avautua siitä tällä tavalla. 😉

    Blogisi on ehdottomasti netin laadukkain kirjallisuusblogi. Niin perin juurin korkeakulttuurinen ja ylevä! ❤

  2. Niin pitääkin! Löytyy netistä helposti, ellet halua tukea tätä merkkiteosta. Lisäksi tästä on tehty OVA, jota ilman et voi elää! (Voit, manga on parempi.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s