Se on täytetty.

nanowrimo_2016_webbanner_winner

En tiedä, mitä järkevää sanoa, koska marraskuu oli täyttä hulluutta. Voitin NaNoWriMossa kolmannen kerran. Pitää vähitellen uskoa, että ehkä osaan iskeä tarinaa. Ainakin muistitikulla on 300 sivua tekstimassaa, jonka on parasta olla käsikirjoituksen raakile. Hämmentävää on myös, miten tasaisesti pysyin aikataulussa – ei mitään ihmeellistä viime hetken sankarointia – ja sain sanamäärän täyteen päivän etuajassa. Etuajassa! Identiteettini deadlinetaiteilijana kärsii!

storms

Hieno työnimi ei ole hieno. Mutta tilasto on kaunis!

Tämä oli kolmas nano saman projektin parissa, jota kutsun mukahistorialliseksi vedenpaisumusfantasiaksi. Saattaa olla, että lopulta jäljellä on vain fantasia. Tai ehkä vedenpaisumus. Tarina alkoi kallistua kohti loppuaan, ja se asetti omat haasteensa. Tämänkertaisen rupeaman alku oli melko helppoa kirjoitettavaa, koska olin asettanut kaikki osaset paikoilleen jo edellisessä nanossa. Nyt piti vain räjäyttää ne kaikki ja katsoa, mitä seuraa. Tuloksena oli muun muassa näennäisdemokratian muuttuminen matriarkaatiksi, yhden hahmon paljastuminen sarjamurhaajaksi, yllättäviä lonkeroita, epäilyttäviä puita (miksi aina epäilyttäviä puita?) ja tuskaa ja hammastenkiristystä päähenkilölle, mikä onkin kovin toistuva teema.

Ja sitten ne merirosvot. Juonirungossa luki viimeisen kolmanneksen kohdalla vain ”tähän merirosvoja”. Miksi merirosvoja? Mistä merirosvoja? Miten merirosvoja? Tämän kaiken olin ystävällisesti jättänyt tulevan itseni päätettäväksi. Joten nyt tarinassa on erittäin epämääräistä merirosvousta ja vielä epämääräisempää merenkulkua laivalla, jonka kuvailun melkein jätin toteamukseen ”hieno laiva tähän”, mutta en sitten saattanut, vaikka taustatyöhön ei olisi ollut aikaa. Kehitin kuitenkin kätevän merirosvokapteenin, joka tökkii päähenkilöä selvittämään ihmissuhdekriisinsä, niin että jotain hyvää tästäkin seurasi.

Tarina ei tietenkään tullut vielä valmiiksi. Ennustan, että vajoan muihin projekteihin ja nanon jälkeiseen alakuloon, niin että tämä jatkuu vasta huhtikuun Camp NaNoWriMossa. Siihen mennessä olisi parasta opetella ymmärtämään meriä ja ilmastoa ja tuulia ja merivirtoja ja faunaa ja kaikkia laivoja. Huhtikuun alussa juoksen kuitenkin pientä ympyrää, en ole tehnyt mitään ja lainaan kirjaston lastenosastolta ”näin laivat toimivat” -tyyppisen kuvakirjan.

Nanon jälkihuuruissa löysin itseni kirjoittamasta balladimittaista yörunoutta. Huomautettakoon tässä, että samaan aikaan viime vuonna kirosin koko mitan ja englannin kielen ja sanapainot alimpaan helvettiin. Ja nyt taivaat tai ainakin runomitat aukenivat! Äkkiä siinä olikin järkeä! Sanomattakin lienee selvää, etten uskaltanut enää aamulla avata tiedostoa…

Kaikesta takkuisuudesta huolimatta olen tänä vuonna kirjoittanut enemmän kuin koskaan. Se on jotakin se. Nyt aion kieriskellä tyytyväisyydessä hyvän tovin, tai ainakin pari päivää, ennen kuin seuraavat deadlinet alkavat kolkutella. Mahdollisesti tähän liittyy punaviiniä.

Advertisements

2 thoughts on “Se on täytetty.

  1. Oi, tää on jäänyt huomaamatta! Punaviiniä nautittiin. Nyt olen aloitellut ensimmäistä editointikierrosta. Saatetaan tarvita lisää punaviiniä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s