2016 on kuollut, kauan eläköön 2017 – kirjallisuuskatsaus

Sulkakynä

Jotta hyvää uutta vuotta kaikille. Vuoden loppu kului varsin kaunokirjallisissa merkeissä, ja blogin kirjoittaminen jäi vähemmälle. Olen kuitenkin vuonna 2016 kirjoittanut enemmän fiktiota kuin koskaan, joten en osaa harmitella asiaa.

Kirjoitin 200 sivua romaania, novelleja, kyseenalaista runoutta ja supertaiteellista fanifiktiota. Sain myös editoitua joitakin vanhoja tekstejä, joiden kanssa olen ollut jumissa.

Mitä kirjallisuuteen tulee, näyttää siltä, että luin eniten sarjakuvia. Goodreads-haasteen 50 teosta tuli luettua (itse asiassa 88), mutta romaaneja tai runo- ja novellikokoelmia niistä on vain 15. Tosin tässä ei ole kaikki – en jaksanut pitää kirjaa kaikista uudelleen lukemistani teoksista…

Voisinkin luoda pienen katsauksen siihen, mitä tulikaan luettua.

Kirjat 2016

Ettäkö on luettu sarjakuvaa? Mitä panettelua!


Sarjakuvat – nostalgiaa ja punaisia dinosauruksia

Nimona – Noelle Stevenson: Paras tänä vuonna lukemani sarjakuva! Lukekaa!
Marvel 1602 – Neil Gaiman: Ostin tämän tietämättä Marvelista mitään. Valaistuttuani Marvelin suhteen luin sen uudestaan, ja se on hieno.
Delilah Dirk and the Turkish Lieutenant – Tony Cliff: Hauska uusi tuttavuus. Kivaa taidetta, toimintaa ja rämäpäinen naissankari. Jatkoon!
Hark! A Vagrant – Kate Beaton: Tulipahan tämäkin luettua kokonaisuudessaan. Osa vitseistä toimii paremmin kuin toiset, mutta jaksan aina nauraa Austenille ja nemesiksille.
Kasa Marvelia: Pientä Winter Soldier -pakkomiellettä oli ilmassa. Otin sen lähtökohdakseni Marveliin tutustumiseen. Kohokohtia olivat mm. Buckyn ja karhun mittelö siperialaisella vankileirillä sekä gladiaattori-AU, jossa Kapteeni Amerikka ja punainen tyrannosaurus lähtevät pelastamaan Buckya gammasäteilyn tuhoamassa maailmassa.
Vassalord – Nanae Chrono: Vampyyri(melkein)yaoi, jossa oli yllättäen juoni ja hämmentävää pseudokristillistä mytologiahöttöä. Jos tykkää vampyyreistä, niin mikä jottei!
Saiyuki (kaikki käännetty) – Kazuya Minekura: Lempimangani ikinä koskaan. Luin kaiken uudestaan. Rakastuin uudestaan. Genjyo Sanzo, teinivuosieni äreä ja pahasuinen sankari, en pääse sinusta koskaan yli. Sarja perustuu löyhästi kiinalaiseen klassikkoon Journey to the West, joka pitäisi lukea kokonaan jonakin päivänä.
Wild Adapter (kaikki käännetty) – Kazuya Minekura: Toinen nostalgiasarja. Tässä on oikeasti hyvä juoni ja mukavaa noir-henkeä. Harvoin sattuu, että loistava piirtäjä on myös hyvä kirjoittaja.

Kirjat – sarjojen päätösosia ja… Salvatorea

League of Dragons (Temeraire 9) – Naomi Novik: Kukapa ei rakastaisi vaihtoehtohistoriaa, jossa Napoleonin sodissa ovat mukana lohikäärmejoukot? Päätösosassa oli hieman kiireen makua, mutta erinomainen kirja se silti on. Laurence! Tharkay! Granby! Tunteeni!
The Dark Defiles (A Land Fit For Heroes 3) – Richard Morgan: Oikein pätevä päätös synkänrankalle trilogialle, vaikkei loppu ehkä ole ihan niin ovela kuin kirjoittaja ajatteli. Minä ainakin arvasin sen.
Storm Sisters: Kuohuva maailma – Mintie Das: Valitettava pettymys. Liikaa YA-höttöä, liian vähän merirosvousta!
Lord of Emperors (Sarantine Mosaic 2) – Guy Gavriel Kay: Kay on minut pettänyt. Katkeraa. Murinaa murinaa – ”delfiinejä ja lapsi” – murinaa… Parhaimmillaan rakastan Kayn tyyliä ja hahmoja yli kaiken, mutta mosaiikkimainen rakenne jätti kylmäksi lopusta puhumattakaan. Ja silti tässä pseudo-Bysantissa on hetkensä. Moniakin. Se tekee pettymyksestä entistä kitkerämpää. Olisi voinut olla niin hyvä.
River of Stars – Guy Gavriel Kay: Pidän tämän jälkeen taukoa Kaysta. Näin tyhjää päähenkilöä en ole koskaan häneltä lukenut. Pätevältä kuulostava naishahmo ei saanut tehdä mitään. Pseudo-Kiina ei vakuuttanut tyylillisesti.
A Study in Scarlet – Arthur Conan Doyle: Tarina, joka alkaa hyvin, mutta joka lässähtää hämmentävän mormoniepisodin myötä. Muistelinkin, että oli joku syy siihen, miksi en oikein pitänyt tarinasta, jossa on sentään Holmesin ja Watsonin hieno ensikohtaaminen.
Sharpe’s Sword (Sharpe x, en edes tiedä) – Bernard Cornwell: Harper takoo Sharpelle miekan. Koska ystävyys. Muuta en muista, paitsi jotenkin raivostuttavan naishahmon.
Vain ääni jää. Runoja Iranista – Ahmad Shamlu, Forugh Farrokhzad, Sohrab Sepehrin & Abbas Kiarostami. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila: Pidin näistä varsin paljon. Hämeen-Anttilan suomennokset ovat aina nautittavia.
Viimeinen toivomus (The Witcher 1) – Andrzej Sapkowski: En muista, milloin olisin lukenut näin hauskan novellikokoelman! Suomennos on kultaa, eikä edes ironisesti!
Kohtalon miekka (The Witcher 2) – Andrzej Sapkowski: Ilo loppui lyhyeen. Kaikki ensimmäisessä kirjassa lievästi ärsyttäneet asiat ovat paljon pahempia. Naiset ovat selvästi vaikeita.
Brothers Majere – Kevin Stein: Olenko lukenut tylsempää Dragonlance-kirjaa? Varmasti, mutta onneksi en muista. Tässä on Raistlin, mysteeri ja kissoja, ja siltikään ei ole yhtään hauskaa.
Homeland (Dark Elf Trilogy 1) – R. A. Salvatore: Oi voi. Huonon fantasian lukupiiriä varten menin lukemaan tämän uudestaan. Eihän se kovin hyvä ole. Menzoberranzan ja koko drowyhteiskunta eivät toimi ollenkaan. Drizzt on lähinnä rasittava.
The Legend of Drizzt: The Collected Stories – R. A. Salvatore: Kirkkaimmin mieleeni on painunut, että esipuheessa kirjailija vertaa itseään Vonnegutiin. Voi kyllä. Jokaisessa novellissa on kiusallinen esipuhe, joka sisältää isällistä filosofointia. Muutamat novellit olivat kuitenkin hyvin viihdyttäviä Jarlaxlen ja Entrerin heteroseikkailujen vuoksi.
Kristallisauvan käskyläinen (Palkkamiekat 1) – R. A. Salvatore: Niin, ne heteroseikkailut… Salvatore on löytänyt uutta inspiraatiota keskittyessään Entreriin ja Jarlaxleen (jonka sateenkaariviitta ei koskaan lakkaa huvittamasta), mutta tämä ensimmäinen kirja on melkoisen huono. Slashpotentiaali sen sijaan on suunnaton. Käännös on luokattoman huono, kömmähdyksiä on käytännössä joka lauseessa. Mika Renvall, missä olit, kun sinua tarvittiin?
Noitakuninkaan lupaus (Palkkamiekat 2) – R. A. Salvatore: No nyt päästään asiaan! Dynaaminen duomme seikkailee kahdestaan, ja taikahuilu aiheuttaa Entrerille tunteita. Tämä on ongelma. Oliko tässä juonikin?

Ehkäpä tämä riittää vuosikatsaukseksi! Joihinkin teoksista saatan palata myöhemmin. Tällä hetkellä työn alla on muun muassa Salvatoren Örkkikuningas, joka alkaa lupaavasti täysin käsittämättömällä taistelukohtauksella. Onneksi minulla on kärsivällinen kämppis. ”Jos minä olen Drizzt ja sinä olet kaksi kääpiötä, joista toinen lyö kirveellä vaakasuunnassa vasemmalta oikealle ja toinen ylhäältä moukarilla, niin miten meni tämä kaksoistorjunta ylös ja alas pyörien kierteellä?”

Laadukasta uutta vuotta itse kullekin!

 

Photo credit: Quill and ink well by Katleen Tyler Conklin at Flickr

Mainokset

2 thoughts on “2016 on kuollut, kauan eläköön 2017 – kirjallisuuskatsaus

  1. Eeen yhtään! Enkä etenkään Winter Soldierista! Missään ei ole koskaan pakkomielteilty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s