On joitakin runoilijoita, joihin palaan aina uudestaan. Joka kerralla löydän jotain uutta. Yksi heistä on W. B. Yeats, jota arvostan vuosi vuodelta eri tavalla.
Koko tuotannon sisältävissä kokoelmissa on siunauksensa ja kirouksensa. Toisaalta on hienoa, että runoilijan elämäntyö on käden ulottuvilla; toisaalta sitä kaikkea on täysin mahdotonta omaksua kerralla. Kokonaisuus vaikuttaa sirpaleiselta ja oudolta, kun runot menettävät alkuperäisen ympäristönsä. Näin minulle on käynyt Yeatsinkin kanssa. Mutta kun olen lähestynyt kokoelmaa hiljalleen satunnaisessa järjestyksessä, olen löytänyt yhä uusia aarteita.
Ensi-ihastukseni oli ”Byzantium”, olinhan juuri lukenut ensimmäisen kirjan Guy Gavriel Kayn Sarantine Mosaic -sarjasta, joka sijoittuu pseudohistoriallisen Bysanttiin. Kirjan kuvasto on kuin suoraan Yeatsilta. Lainaan pari säkeistöä, koska nämä kuvat osuivat ja upposivat:
Miracle, bird or golden handiwork,
More miracle than bird or handiwork,
Planted on the starlit golden bough,
Can like the cocks of Hades crow,
Or, by the moon embittered, scorn aloud
In glory of changeless metal
Common bird or petal
And all complexities of mire or blood.
At midnight on the Emperor’s pavement flit
Flames that no faggot feeds, nor steel has lit,
Nor storm disturbs, flames begotten of flame,
Where blood-begotten spirits come
And all complexities of fury leave,
Dying into a dance,
An agony of trance,
An agony of flame that cannot singe a sleeve.
Astraddle on the dolphin’s mire and blood,
Spirit after spirit! The smithies break the flood,
The golden smithies of the Emperor!
Marbles of the dancing floor
Break bitter furies of complexity,
Those images that yet
Fresh images beget,
That dolphin-torn, that gong-tormented sea.
Mekaaniset linnut, tuli, delfiinit… Jos on Kaynsa lukenut, tietää, että nämä kaikki ovat erittäin merkityksellisiä. Kenties hänen pseudo-Bysantistaan pitäisikin kirjoittaa enemmmän, mutta selvittelen vielä ristiriitaisia tunteitani sen sarjan suhteen.
Uusin suosikkini on ”Symbols” kokoelmasta The Winding Stair and Other Poems, josta pidän muutenkin. Symboliikkaa riittää, mutta ilmaisu on riisutumpaa kuin aiemmissa runoissa.
A storm-beaten old watch-tower,
A blind hermit rings the hour.
All-destroying sword-blade still
Carried by the wandering fool.
Gold-sewn silk on the sword-blade,
Beauty and fool together laid.
Jokin tässä kaikessa yksikertaisuudessaan osuu syvälle.
En ole lukenut Yeatsia lainkaan suomeksi. Pitäisikö? Luen runot mielelläni alkukielellä mikäli mahdollista, ja käännöksissä suosin suomennoksia. Joskus on käynyt niinkin, että pidän suomennoksesta enemmän kuin alkuperäisestä.
Paperiaaveet 