Huonon Fantasian Lokikirja: R. A. Salvatore – Ikikesä

Hyvät toverit ja kanssakärsijät, olen vastoinkäymisistä huolimatta tarttunut jälleen miekkaani ja käynyt pelottavan pedon kimppuun. Ikikesän saaga jatkuu luovasti nimetyssä teoksessa Ikikesä II: Ikikesä.

neverwinter_lockwood

Hämmennyksekseni ja helpotuksekseni voin todeta, että edellisessä osassa karmaisseeseen hyväksikäyttöjuoneen viitataan tässä teoksessa ihmeellisen vähän. Ei yllättäviä flashbackejä keskellä mauttomia seksikohtauksia. Mitäs tämä nyt on? Ikikesäähän luki ihan mielellään, seikkailumeininki oli kohdillaan, eikä kirja ollut suinkaan sarjan huonommasta päästä. Kirottu kirjailija, eihän sen otteesta koskaan pääse, kun joka toinen kirja on pöyristyttävän kammottava ja joka toinen viihteellinen ja lapsuusnostalgiaa herättelevä! Tämä selittäneekin viimeiset viisitoista vuotta elämästäni, joiden aikana olen lukenut 27 Salvatoren kirjaa.

Kirjan tason huomaa myös käännöksestä. Eihän se timanttinen ole, mutta edellisessä osassa kääntäjä ei selvästikään välittänyt enää mistään. Nyt teksti tuntuu taas rullaavan sujuvasti ja taistelukohtaukset ovat kumman ymmärrettäviä. Kaikki kunnia hänelle, epäilen, että tämä ei ole kirjailijan ansiota.

Kuten arvelinkin, Drizztin ja Dahlian välille viritellään suhde. Se tapahtuu niinkin hienovaraisesti, että heti kirjan alussa hahmot ihailevat toistensa rintalihaksia ja muitakin lihaksia. Drizzt on totaalisen kuutamolla mitä Dahlian traumoihin tulee, vaikka käy kirjan kuluessa selväksi, että kaikki ei todellakaan ole kohdallaan.

Seksikohtaukset tuntuvat kiusaannuttavasti siltä kuin lukisi jonkun isoisän (ehkä omansa) kirjoittamaa eroottista tekstiä. Pisteet kuitenkin yrityksestä, tämä olisi voinut mennä paljon pahemminkin puihin. Esim. nekrofilia ja yksisarviset loistavat poissaolollaan:

”Drizzt kumartui suutelemaan Dahliaa mutta alkoi epäröidä viime hetkellä. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt Dahliaa, ja hän veti Drizztin tiukasti syliinsä ja suuteli tätä intohimoisesti. Hän otti Drizztin kasvot käsiensä väliin, piti tiukasti kiinni hänestä ja puri häntä alahuuleen päästäen pienen voihkaisun. Sitten hän suuteli Drizzztiä uudelleen, huulet hiukan raollaan, kiusaten häntä kielellään.
     Lopulta Dahlia päästi Drizztin otteestaan ja vetäytyi käsivarren mitan päähän hänestä. Hän tuijotti Drizztiä raskaasti huohottaen.
     Drizztkin tuijotti häntä. Hänen hiuksensa olivat sekaisin. Hän nuolaisi rikki purtua huultaan.
     …
[Dahlia] katsoi Drizztiä ja ojensi sitten jalkaansa, jotta Drizzt auttaisi häntä vetämään pitkävartisen, mustan saappaan pois.
     Drizzt viivytteli tovin – ja näytti jo jähmettyvän paikoilleen, mutta Dahlia ei nauranut hänelle.

[Verho laskeutuu ja seksiä tapahtuu. Kukaan ei ilmeisesti naura Drizztille.]

Itse asiassa katseen kohteena tuntuu olevan lähinnä Drizzt:

Dahlia katsoi nukkuvaa Drizzt Do’Urdenia. Miehen lihaksikkaaseen selkään kihonneet hikipisarat välkkyivät kuutamossa. Dahlia sanoi itselleen että Drizzt oli vain yksi monista hänen tapaamistaan miehistä – hyvä mutta ei mitenkään erityinen.
     Niin hän sanoi itselleen, mutta hän ei uskonut sitä itsekään.

Olemme siis parinkymmenen kirjan jälkeen saavuttaneet konsensuksen: sankarimme on hyvä sängyssä. Tähän väliin aplodeita ja rummunpäristystä.

Juonesta ei ole paljon sanomista: Sylora Salm pykää yhä Kauhunpiiriä Ikikesän tienoilla (en tiedä miksi, mutta kuka Thayn velhoista tietääkään), hauska raiskaaja-murhaaja-pahis-tiefling Herzgo Alegni yrittää saada Ikikesää valtaansa ja peitota Salmin, Drizzt ja Dahlia tekevät turhan harharetken Luskaniin ja melkein kuolevat (ei pitäisi koskaan mennä Luskaniin), ja Artemis Entreri kärsii koko kirjan ajan.

Suurin asia, joka Luskanissa tapahtuu, on se, että Dahlia varastaa mustan timantin, jota voi käyttää toisessa korvassaan merkkinä siitä, että Drizzt on hänen rakastajansa. Se on virallista nyt. Lisäksi merirosvot ovat ryhtyneet hajuvesikauppiaiksi, koska laivoilla haisee niin pahalta.

”Kurth virnisti ja teki kumarruksen. ’Niinpä minä hallitsen nyt hajustekauppaa’, hän sanoi. […] ’En halua millään muotoa loukata, mutta keho alkaa erittää luonnollisia öljyjään taisteltaessa, enkä ole ensimmäinen, joka on pannut merkille sen, että drow-haltian tuoksu on hieman merkillinen.’
     Koko keskustelu oli niin vailla tolkkua, ettei Drizzt huomannut loukkaantua tästä.”

Kerrankin olen kertojan kanssa tismalleen samaa mieltä.

Sanoinko aiemmin Artemis Entreri? Tarkoitin Barrabus Harmaata. Koska tästä kiusallisesta salanimestä oikein päästään eroon? Joka tapauksessa Entreri on edelleen Alegnin asemestari/orja, koska Alegnilla on hallussaan Kharonin kynsi, jonka avulla hän voi kiduttaa ja manipuloida Entreriä. Salamurhaajamme ei ole tyytyväinen tilanteeseen – itse asiassa hän on niin tyytymätön, että on pohtinut itsemurhaa viimeiset sata vuotta!

”Hän ei voinut itse tappaa itseään, koska Alegnin kirottu miekka, Kynsi, oli hänen sisällään eikä sallinut sitä. Hänhän oli kyllä yrittänyt sitäkin varjolaisvankeutensa ensi vuosina, jouduttuaan Herzgo Alegnin kätyriksi – ja hän oli tehnyt parhaansa! Mutta siitä ei ollut tullut mitään. Kerran hän oli rakentanut jopa laitteen, joka suistaisi hänet hänen oman tikarinsa terään, mutta hän oli kiinnittänyt veitsen huolimattomasti paikoilleen, koska miekka, Kynsi, oli petkuttanut häntä.”

Tämän voimme lisätä Entrerin saavutuksiin heti sen perään, kun hän selvisi Ikikesän kaupungin päälle rysähtävästä tulivuoresta piiloutumalla sillan alle. Se on merkityksellinen silta: sen nimestä väännetään edelleen peistä, koska Alegni haluaa, että sitä kutsutaan Herzgo Alegnin sillaksi. Entreri taas laittaa kaupunkilaiset nimeämään sen Barrabuksen sillaksi ihan vain tehdäkseen jäynää, vaikka tietää, että kotona odottavat vihainen tiefling ja kidutussessio. Tällä tavalla onkin ilmeisesti saatu aikaa kulumaan vuosien saatossa.

Entreri, Drizzt ja Dahlia kohtaavat ja lyövät hynttyyt yhteen, valitettavasti vain seikkailumielessä. Mustasukkaisuuden värähdyksistä on viitteitä, mutta epäilen, ettei kirjailija näe ilmiselvää ratkaisua tähän ongelmaan. Lukijalle tarjotaan kuitenkin erittäin kiintoisa tiedonmurunen:

”Drizzt painoi sapeliaan tiukemmin hänen kurkulleen ja teki miehen kaulaan pienen naarmun.
    ’Kuinkapa mahtaa voida Jarlaxle joka myi minut varjolaisille?’ salamurhaaja kysyi pudottaen miekkansa ja veitsensä maahan.”

Jarlaxle, mitäs nyt Yhdeksän Helvetin nimeen sinä olet mennyt tekemään? Kauppasit salamurhaajapoikaystäväsi Herzgo Alegnille? Tämä ei ole okei, vaikka teillä kuinka olisi mennyt poikki taikahuiluepisodin takia! Ja kaikkein kirotuinta on, että nyt minun on luettava seuraavakin kirja, koska ei tällaista voi vain jättää tähän.

Seuraava kirja, jossa mitä suurimmalla todennäköisyydellä käy ilmi, ettei Dahlian ja Alegnin lapsi olekaan kuollut. Tästä on ollut sen verran vihjeitä, että aivoton pegasuskin tajuaisi ne.

Olen säästänyt lopuksi lempiasiani tässä kirjassa. Se on kääntäjän ansiota. Tämän kauneus säilyy ikuisesti sydämessäni:

”Keksittyään minkä faux pas’n¹ hän oli tehnyt Alegni painoi uudelleen katseensa maahan, mutta Draygo nauroi.

¹Möhläyksen. Suom.”

Renvallin hahmoluokka olisi ehdottomasti Rogue Translator!

Ei voi mitään. Lokikirja jatkaa. Seuraavaksi vuorossa on Kharonin kynsi.

 

Advertisements

4 thoughts on “Huonon Fantasian Lokikirja: R. A. Salvatore – Ikikesä

  1. Pitää oikein miettiä, että milloin olisin oikeast lukenut _hyviä_ seksikohtauksia kirjoista. Luin juuri tänään Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia -uutuusteosta ja siinäkin pariskunta päätyi kiusaannuttavasti sänkyyn insta-loven seurauksena, ja olin myös suunnattoman järkyttynyt, sillä olin siihen asti kuvitellut päähenkilön olevan 12-vuotias. Jouduin päättelemään, että kai hän vähän vanhempi on.

  2. Hmm, enpä minäkään muista. Vellum oli kyllä anarkistisessa räävittömyydessään hauska (koska minä oikein lakkaan puhumasta tästä kirjasta?) ja toimi ainakin englanniksi mainiosti. Kiusaannuttavia seksikohtauksia tuntuu tosiaan olevan melkein joka kirjassa. En tajua, mitä vikaa on vanhassa kunnon ”ja sitten verho laskeutui” -tyyppisessä lähestymistavassa, kun useimmiten tuntuu siltä, ettei kirjoittaja olisi edes halunnut koko kohtausta kirjoittaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s