Huonon Fantasian Lokikirja: R. A. Salvatore – Viimeisellä kynnyksellä

Ikikesä -sarjan neljäs osa Viimeisellä kynnyksellä on sekava kirja, jonka juoni hajoilee joka suuntaan ja jonka suurin tarkoitus on pohjustaa seuraavaa sarjaa. Teos sisältää enemmän huonoa runoutta kuin minkään maailmantason lakien pitäisi sallia. Mutta koska universumi ei ole hajonnut liitoksistaan, Huonon Fantasian Lokikirjakaan ei voi hajota, vaikka kuinka hajottaisi.

The-Last-Threshold

© Todd Lockwood / Wizards of the Coast


Esinäytös koettelee lukijaa

Runokavalkadi alkaa jo esinäytöksessä. Netherilvelho Nopsa-Draygo uskoo ennustukseen. Se on sonetti.

”Cherlrigon pimeys

Katsokaa näytelmää kun päivä varjoon jää…
Maailma on puolet maailmaa kulkemaan oppineille
Pehmeyttä sienen, makeutta korren se on teille;
Ei saa siis pysähtyä, ei jumalia saa herättää.
Varuillanne olkaa siis, kuiskatkaa, hiipikää
Jääkööt he nukkumaan, viipyköön päivä Erotuksen!
Menetys suuri joka väijyy takana uksen;
Vaan miten valitsetkin, ei Repeämä syntymättä jää.
Ah, totta, yksin kulkee maailma kaikkeudessa!
Kun menetetty kruunu on ja aarre lipeää
Ja viholliset kaikki löyhkäävät jumalilleen.
Yhdeksi rikottuina, hajallaan taivaankannen korkeudessa,
Niin ettei löydy loitsun eikä laivoin löytäjää;
Vain rippeitä suovat silloin jumalat kumartajilleen.”

Nopsa-Draygoa kiinnostaa kovasti, minkä jumalan suosikki Drizzt on. En ole varma, miksi tämä on merkityksellistä.

Sillä välin sankarimme ovat edelleen Ikikesässä.

Drizzt on hämmentynyt. ”En pitänyt sitä mahdollisena, mutta maailma käy yhä vain harmaammaksi ja hämmentävämmäksi.”

”Tiedän, kuka Artemis Entreri oli – mitä hänestä sitten toivonkin tulevan. Dahlia on kaikesta kiehtovuudestaan huolimatta vaarallinen, ja hänellä on riivaajansa, joista olen vasta alkanut päästä perille.” Eiii, Drizzt ei vieläkään tajua!

Kaikki haluavat Artemis Entrerin

Drizzt tuijottaa nukkuvaa tyttöystäväänsä ja pohtii moraalia. Sitten hän kokee valaistuksen: ”’Olenpa minä ollut oikea suurhölmö’, Drizzt kuiskasi.” Sitten hän menee kolkuttamaan Artemis Entrerin ovelle. Puolipukeinen salamurhaaja tulee avaamaan. ”’Tule minun mukaani’, Drizzt sanoi.”

Salvatore, oliko tämä varmasti tarkoitus?

Entreri on ymmärrettävästi epäluuloinen, eikä lupaa lähteä Drizztin kanssa minnekään, ennen kuin saa sopivan korvauksen. Drizzt on arvioinut vetovoimansa väärin. Onneksi hän sattuu tietämään, missä Entrerin vampyyritikari on, joten mies on messissä.

Ja taas Drizzt aikoo käyttää Entreriä jonkinlaisena moraalisena ilmapuntarina: ”Osoittaisiko Artemis Entrerin matka Drizztin olleen oikeassa, vai kasvattaisiko se hänen elämänsä valheen vain suuremmaksi?”

Entreri on tosi innoissaan. Jos muistatte, häntä ei viime kirjassa huvittanut jäädä henkiin.

”’Minun kannaltani on sama mihin tästä lähdetään’, Entreri sanoi kohauttaen olkiaan.
     Drizzt hymyili. […]
     ’Sen jälkeen voimme lähteä.’
     ’Hakemaan minun tikarini’, Entreri sanoi.
     ’Jotain parempaa’, Drizzt vastasi, ja kun Entreri sulki oven, hän lisäsi itsekseen: ’Meidän kummankin kannalta.’”

Joku voisi kuvitella saaneensa pakit. Mutta ei Drizzt.

Thibbledorf Pwentistä, tunnetusta sotajäärästä ja kevennyskääpiöstä, on tullut vampyyri. Häntä etsitään tovin verran puolivillaisesti, mutta eihän hän liity kirjan juoneen mitenkään. Jos juonta nyt on.

neverwinter tales

© Agustin Padilla / IDW Publishing

Koska Drizzt on tuskallisen hidas eikä itse tajua, hän kiskoo Dahliasta irti tämän kammottavan taustatarinan. Lukija toki on koko ajan tiennyt, että Effron (joka muuten on harvinaisen rasittava hahmo) on Herzgo Alegnin ja Dahlian poika. Yllättäen tällä ei ole hyvää vaikutusta pääparimme muutenkin kireään suhteeseen.

Kadonnut Guenhwyvar tekee paluun.

Effron miettii tahollaan syvällisiä. ”Hän olisi halunnut hylätä vanhan kääkän”.

Drizzt ja Dahlia seuraavat hetken vampyyrikääpiön jälkiä. Mutta mitä he löytävätkään!

”…Järkäle olikin suuri, outo olento – harhautuneen mahdin luoma irvokas sekasikiö.
Puoliksi karhu. Puoliksi lintu.” Se on pöllökarhu.

Ai niin, Dahlia suuteli Entreriä viime kirjassa. Drizzt sanoo, ettei haittaa. Ei yhtään. Sitten pannaan sammalvuoteella. (Salamurhaaja ei ole paikalla.)

Kun seurueemme kohtaa jälleen majatalossa, Entreri on hienovarainen.

”’Talvi tulee’, Entreri sanoi istuutuen alas vastapäätä Drizztiä.
     ’Öisin on kylmä’, hän lisäsi kun Drizzt ei vastannut.
     ’Olipa sitten hyvä että te päätitte palata kaupunkiin’, drow vastasi kepeään sävyyn.
     [Kääpiöt kommentoivat sivummalta, että olisi hienoa nähdä noiden kahden tappavan toisensa. Entrerin hienovaraisuus loppuu.]
     Drizzt ei tuntunut hermostuvan. Hän jatkoi syömistä. Tai yritti, mutta Entreri tarttui häntä äkkiä ranteesta.
     Drow nosti hitaasti katseensa ja katsoi häntä.
     ’En pidä siitä, että minut lähetetään yksin kylmään metsään’, Entreri sanoi rauhallisesti.”

Minä vain jätän tämän tähän.

Sitten punahiuksinen sukkubus viettelee Entrerin ja laittaa tähän näkylumouksen, jonka kautta sankariemme tekosia voidaan vakoilla.

Luvussa viisi päästään vihdoinkin tien päälle. Drizzt kieltäytyy kertomasta mitä, missä ja milloin – kukaan ei tiedä, mihin he ovat matkalla. Port Llastin nimestä heitetään huonoa herjaa. Drizzt haluaa viettää talven siellä taistellen kaupunkia vaivaavia Umberleen merihirmuja vastaan rakentaakseen ryhmähenkeä. Ei se ainakaan juoneen liity.

Drizzt ja Entreri käyvät vakavan keskustelun moraalista ja Entrerin kyseenalaisesta elämästä. Entreri ei ole vaikuttunut. Seuraa aivan lukukelpoinen aukeama. Minä olen vaikuttunut.

Jarlaxle tulee puheeksi. Entreri kieltää Drizztiä mainitsemasta tämän nimeä. Näen draaman kajon.

Seuraa yöllistä mättöä. ”Entreri, Drizzt ja Dahlia harjoittivat ’sammakkohyppelyä’”. En tahdo tietää.

Drizzt sentään ymmärtää, ettei ymmärrä Dahliaa. No vihdoinkin. Nyt väännetään oikein rautalangasta lapsuuden hyväksikäytöstä, joka yhdistää Entreriä ja Dahliaa. Lukijaa pidetään yksinkertaisempana kuin Drizztiä.

Drowit tekevät drowasioita

Sillä välin Gauntlgrymissä drowit esittävät Jarlaxlelle kiusallisia kysymyksiä seikkailijoista, jotka väittivät kuuluvansa Bregan D’aertheen (ja olevansa sen eksiä).

”’Sinä tietäisit kyllä, jos se olisi ollut sinun rakastettusi, vai mitä?’ Tiago kysyi niin terävään sävyyn, että hän luuli selvästikin ajaneensa Jarlaxlen nurkkaan.
     ’Mutta minullahan on niitä tusinoittain!’ viekas palkkasoturi vastasi. ’Kuten sanoin, se että niin monet veljeni halveksuvat suotta kauneutta, antaa minulle mahdollisuuden pitää suurempaa ruusutarhaa.’

Ruusu. Tarhaa.

Jarlaxle tietysti tunnistaa kuvauksesta Drizztin ja Entrerin. Valitettavasti Athrogate, hirveistä hirvein kevennyskääpiö, on edelleen Jarlaxlen matkassa. Alkavatko vuodet painaa ja arvostelukyky pettää? Athrogatekin esittää kiusallisia kysymyksiä.

”’Ei pälkähdä päähäsi että voisit kertoa jotain minullekin?’
     […]
     ’Minulla ei ole aavistustakaan siitä mistä sinä puhut.’
     ’Sinä olet ollut kuin myrkyn niellyt siitä asti kun tulit pois drowhaltioiden luota. […] Se oli Entreri, vai mitä?’
     ’Voi olla, kuvauksesta päätellen.’
     ’Pyh, tarkoitin että hän on se sinun myrkkysi. Et ole ajatellut häntä vuosikausiin, mutta nyt sinulla on se ilme naamallasi.’
     ’Tein sen pakosta, hänen vuokseen yhtä paljon kuin meidänkin.’
     ’Sitähän sinä hoet itsellesi. Olet hokenut puolensataa vuotta.’”

Lukijoilta on selvästi pimitetty dramaattisia tapahtumia. Vaadin täyden selonteon välittömästi! Onneksi välitön selonteko seuraa. Jarlaxle on mennyt lahjoittamaan Entrerin netherilille, kun nämä ovat tulleet vaatimaan Kharonin kynttä takaisin. Itse asiassa hän on kidnapannut salamurhaajan korkeimman omakätisesti. Kaikkeen on kyllä hyvä selitys: ”Hän oli turvautunut petokseen vain koska oli olettanut voivansa pelastaa Entrerin…” […] Hän ei ollut kuitenkaan koskaan yrittänyt pelastaa Entreriä”. Ei sitten mennyt niin kuin Strömsössä. Kauanko Entreri olikaan netherilin orjana, sata vuotta tai niillä main?

Mutta ei hätää, tähänkin on selitys: Baenren huone oli laittanut Kimmurielin vääristelemään psioniikalla Jarlaxlen mielikuvia tapahtumista. Jarlaxle uskoi Entrerin pettäneet hänet, ja kun asia lopulta selvisi, oli niin myöhäistä, että Entreri oli mitä todennäköisimmin kuollut.

Tämä kaikki selostetaan lukijalle ikään kuin se ei olisi mitenkään kummallista. Koska poliittisia kuvioita ei selitetä, vaikuttaa siltä, että Jarlaxlen suku yrittää joukolla sabotoida tämän ja salamurhaajan kaunista suhdetta. Nyt kun näyttää siltä, että Entreri saattaakin olla elävien kirjoissa, Jarlaxlella on patoutuneita tunteita.

Kimmurielilla on projekteja meneillään Luskanissa. Ei taas! Luskan on aina huono idea.

Entreri on huolissaan Guenhwyvarista, joka vaikuttaa huonokuntoiselta. Koskettavaa. Hänelle myös tulee mieleen, että ehkä tyhjästä takaisin pöllähtänyt pantteri on edelleen vankina jossain, eikä pääse palaamaan kotiinsa astraalitasolle. Drizzt nolostelee Guenhwywarin halaamista Entrerin katsellessa. Entreri ei tuomitse. Aww. Kohta päädytään luultavasti Varjolaan hakemaan kissa takaisin. Onko koko kirjan juonena oikeasti ”pelastetaan kissa”? Koska se olisi parempi juoni kuin ainakaan kymmeneen kirjaan.

Seurue lähtee kiertomatkalle Baldurin porttiin. Kukaan ei tiedä miksi, mutta ei se näytä haittaavan. Kimmuriel on junaillut koko jutun saadakseen Drizztin ja Entrerin strategisesti pois Luskanista ja käskenyt alusta valitsemaan mahdollisimman hitaan reitin.

Entreri aikoo varastaa Jarlaxlen sielun.

Drizzt ei osaa tukea tyttöystäväänsä.

Seuraa suhdekeskustelu.

”Drizzt otti [kartan] ja kääntyi – ja oli törmätä Artemis Entreriin, joka oli livahtanut sisään hänen perässään.
     Hän oli sulkenut oven.
     Drizzt ei tiennyt mitä ajatella tästä. Salamurhaaja seisoi hänen edessään ja tuijotti häntä. Hän ei kuitenkaan vetänyt aseitaan eikä vienyt käsiään lähelle niitä.
     Drizztin niskakarvat nousivat kuitenkin pystyyn kun hän katsoi kivikasvoista, vaarallista miestä. Jokin oli vinossa.
     Entreri tarkasteli häntä tutkivasti, mutta miksi?
     ’Kyllä sinä tiedät’, Entreri sanoi lopulta.
     ’Mitä minä tiedän?’
     ’Jos aioit tappaa minut, niin tässä on tilaisuutesi.’
     Drizzt horjahti oivaltaessaan mistä oli kyse. Hän ajatteli Effronin väitteitä joiden hän uskoi pitävän paikkansa. [”Panette molemmat äitiäni, satuitteko huomaamaan?”]
     ’Aiotko sinä lähteä meidän luotamme?’ Drizzt kysyi.
     Se näytti yllättävän Entrerin – hän jopa perääntyi hiukan.
     ’En, vaan päätin jäädä’, hän vastasi.
     Drizzt nyökkäsi ja sanoi: ’Hyvä’.
     [Drizzt lähtee märssykoriin.] Mutta kun hän katseli alas veteen etsien kareja, hän näki Artemis Entrerin ja kuuli tämän sanovan: ’Kyllä sinä tiedät.’”

Kehottaisin kaksikkoa hankkimaan huoneen, elleivät he jo olisi huoneessa. Entrerin pitäisi vain estää Drizztiä pakenemasta märssykoriin ”kaiken yläpuolelle”.

Sillä välin Jarlaxle on lähetetty tekemään diilejä varjolaisten kanssa, jotka kyselevät epäilyttäviä Drizztistä. Onneksi varjolaisilla on sentään hyviä viinejä ja hierontapalveluita. Kaikki tämä innoittaa muisteloihin.

”Kaadettuaan itselleen lisää viiniä [Jarlaxle] ryhtyi muistelemaan Artemis Entrerin kanssa viettämiään vuosia. Hän nauroi ääneen muistaessaan kuinka oli tehnyt Artemis Entreristä vähäksi aikaa Vaasan kuninkaan ja kuinka tuo kauhistuttava farssi oli päättynyt siihen, että Entreri oli joutunut Damarran tarumaisen kuninkaan Gareth Lohikäärmeensurman vankityrmään.
     Sitten hän ajatteli lohikäärmesisaria ja kosketti takkinsa salataskua, jossa hän säilytti korjattua Idalian huilua. Tuolla lumotulla soittimella hän oli ollut vähällä onnistua vapauttamaan Artemis Entrerin tunteista, jotka pitivät tätä kurjan menneisyyden kahleissa.
     Vähällä.”

Nyt on kyllä klassista! Ja Idalian huilu tekee paluun! Tästä opimme, että traumoja ja masennusta ei ehkä pidä yrittää parantaa taikaesineillä.

Eeppinen kissanpelastusretki

Effron, Dahlian rasittava poika, on koko ajan tiennyt, että Guenhwyvar on Varjolassa valtias Draygon linnakkeessa. Sinnepä siis lähdetään. Tässä juonessa vain palloillaan paikasta toiseen. Olisi edes maisemakierros, mutta kun maisematkin on jo nähty! Kissanpelastelu on kuitenkin kunniakasta.

Kaikki on hienoa, kunnes Drizzt ja Effron sortuvat klassiseen lattialuukku + liukumäki -ansaan ja meduusa muuttaa Entrerin ja Dahlian kiveksi.

Sitten seuraa käsittämätön vuoden mittainen vankeusepisodi, josta olisi vaikka voinut saada jotain irti. Draamaa, jännitystä, sadismia, ihan mitä vain. Miten alastomuuskin voi olla näin tylsää? Drizzt ja Effron ehtivät bondata. Välittäisin, jos Effronista voisi välittää. Valtias Draygo esittää Drizztille elämänkatsomuksellisia kysymyksiä ja aikoo selvästi pelata jotain hienovaraista peliä, mihin kirjoittaja ei kykene. Draygo väittää muiden kuolleen. Drizzt viettää aikansa totaalisen lamaannuksen vallassa.

Jarlaxle pelastaa pelastajat

Onneksi Jarlaxle on ryhdistäytynyt saatuaan tietää, että Entreri on elossa, ja ryhtynyt selvittämään, mitä ihmettä oikein tapahtuu. Jostain syystä varjolaiset ovat kiinnostuneita eri jumalten suosikeista ja epäilevät Drizztin olevan Lolthin valittu. Tämä voisi olla hieno ajatus, jos sillä tehtäisiin jotain. Se on syynä Draygon kiinnostukseen.

Jarlaxlella on suunnitelma. Hän puhuu Kimmurielin mukaan siihen. Kimmuriel ei usko hetkeäkään, etteikö tässä olisi oikeasti kyse Entreristä.

”’Sinä olet hullu. Hinta olisi hirmuinen – oletko sinä valmis maksamaan sen hinnan iblithistä?’
     ’Vastaan kyllä – molempiin väitteisiin, ja vakuutan että olen paitsi hullu myös raivoissani.’”

No nyt on kunnollista!

”Jarlaxle piti epätodennäköisistä asioista. Niiden vuoksi hän eli, jos totta puhutaan.”

Ja äkkiä kirjailija tajuaa hahmojaan. Mikä herääminen tässä on tapahtunut?

Jarlaxle järjestää Draygon torniin oman oven drowsoturijoukolleen. Mutta koska hän on Jarlaxle, tämä tapahtuu varsin… näyttävästi. Operaatioon liittyy kannettava aukko, levitaatiota ja laulettua runoutta, joka saa vähemmän herkänkin itkemään.

”’Arkkitehti ja pylväänpää, puuseppä ja muurari,
Rakennustyön tietäjät ja taitajat nuo kaikki,
Jos haluat suojan parhaan, lieden lämpöön tahtoisit
Niin kenet linnaa rakentamaaan silloin palkkaisit?’
     Toimi jo, senkin riikinkukko! Kimmuriel huusi hänen ajatuksissaan, mutta se sai Jarlaxlen virnistelemään vain sitäkin leveämmin.
     ’Sanoisinpa että ne työkalut
Sekä numerot että perustan valut
Meille viisaille ovat yhtä tyhjän kanssa
Kuin seinähullujen mielihalut.’”

Lukija hakkaa tosiaan päätään seinään. Salvatore, miksi? Miksi olet laittanut Jarlaxlen esittämään käsittämättömän nolon laulun? Miksi on huonous näin huonoa?

Laulua ei tietenkään oikeasti tarvita mihinkään. Loitsu kasvattaa Draygon linnan sisälle päheän maagisen adamantiittilinnakkeen, josta Bregan D’aerthen soturit hyökkäävät. Kaikki menee päreiksi.

Jarlaxlen pelastusoperaatio herättää Drizztissä tunteita.

”Drizzt jännittyi valmistautuen hyökkäämään. Sitten häneltä pääsi ähkäisy. Hänen päässään pyöri niin että hänen suustaan pääsi nimen sijaan pelkkää pihinää.
     ’Hauska nähdä sinuakin’, Jarlaxle vastasi virnistäen. ’Olenkin kaipaillut sinua, vanha ystävä.’
     ’Mitä? Kuinka?’ Drizzt ähki. Sen lisäksi että tämä tapaaminen tuli hänelle täytenä yllätyksenä, Drizzt oli luullut Jarlaxlen kuolleen Gauntlgrymissä. Siinä seisoi toinen side hänen menneisyyteensä. Drizzt oli niin helpottunut ettei pystynyt hillitsemään itseään. Hän riensi Jarlaxlen luo ja kaappasi tämän syliinsä.
     […]
      ’Mutta sinä kuolit Gauntlgrymissä!’
     ’Ihanko totta?’ Jarlaxle vetäytyi kauemmas hänestä ja katsoi itseään. ’Taidanpa kyllä olla eri mieltä.’”

Voi Drizzt. Nyt voit Entreri-pakkomielteen lisäksi kehittää toisenkin. Jarlaxle on vieläpä tuonut Drizztille huomaavaisesti kaikki sen kamat – ja Guenhwyvarin, jota tällä onnettomalla retkellä lähdettiin hakemaan. Jarlaxle on hoitanut kaiken omalla kustannuksellaan (arkkivelhoveljen taiat ovat hintavia) sillä välin, kun muut vain kökkivät koloissaan kykenemättömiä mihinkään järkevään. Toisin sanoen hän on taas oma itsensä.

Lähetettyään Drizztin pois tieltä Jarlaxle lähtee suorittamaan todellista tehtäväänsä.

”Hiki helmeili hänen otsallaan – mikä harvinainen näky! – muttei Nopsa-Draygon vuoksi. […] Ei, vaan häntä pelotti kohdata se, jota hän oli tullut pelastamaan.”

Jarlaxle peittoaa meduusan helposti käyttämällä limasauvaa ja vapauttaa Entrerin ja Dahlian kivilumouksesta taikasavulla.

”’Rauhoittukaa, ystävät’, Jarkaxle sanoi astuen esiin ja ottaen ruukun maasta kun savu alkoi hälvetä. ’Taistelu päättyi voitollisesti.’
     ’Sinä!’ Entreri ärähti pelästyneenä ja raivoissaan ja hyökkäsi oitis Jarlaxlen kimppuun.
     ’Artemis!’ Dahlia huusi ja riensi Entrerin eteen katkaisten häneltä tien.
     ’Terve vain sinullekin’, Jarlaxle totesi kuivasti.
     ’Kuka sinä olet?’ Dahlia tivasi.
     ’Jarlaxle!’ Entreri ärähti ennen kuin drow ehti vastata.
     ’Palveluksessanne’, Jarlaxle vahvisti tehden kumarruksen. ’Ja kirjaimellisesti’, hän lisäsi”. [Esitellään vangittua meduusaa.]
   ’Pitäisikö minun kiittää sinua?’ Entreri sähähti.
     ’Jos sitten vaikka olisimme sujut’, Jarlaxle vastasi. ’Tai voisimme jättää riitelemisen tuonnemmaksi.’”

Kun selviää, että kirjassa on tehty vuoden aikahyppy, se vetää hahmotkin hiljaiseksi. Linnakkeen lattiasta törröttävällä valtavalla hörselöisellä adamantiittitornilla on samanlainen vaikutus.

”Eniten Jarlaxlea kuitenkin ilahdutti Artemis Entrerin kuuluva, lannistunut huokaus, joka kertoi siitä, että Entreri tunsi Jarlaxlen eikä kaivannut enempiä selityksiä.”

Voi Jarlaxle. Nyt on aika koskettavaa kyllä. Ettekö te voisi sopia kauhean petoksen riitanne? Mutta ei.

”Entreri jättäytyi jälkeen heistä ja meni Jarlaxlen eteen.
     ’En ole unohtanut mitä sinä teit minulle’, hän sanoi. ’Enkä vuosien piinaa, joka johtui sinun pelkuruudestasi.’
     ’Asia ei ole niin yksinkertainen […]. Ehkä voin joskus kertoa sinulle koko tarinan.’
     ’Tuskinpa voit’, Entreri ärähti lähtien toisten perään. [Salamurhaaja epäilee Jarlaxlen puukottavan kohta selkään.]
     Jarlaxle pysyi vaiti ja antoi hänen mennä. Hän oli toivonut uskaliaan ja kalliin pelastusretken tasoittavan tilit, mutta hän oli tiennyt, että sellainen toivo perustui tunteisiin eikä järkeen.
     […]
     Artemis Entreri ei ollut helposti leppyvä mies.”

Voi Jarlaxle ja tunteet. Entrerin ystävyyttä tai mitä teillä olikaan ei ehkä osteta takaisin.

Jäätuulen laakso, miksi aina Jäätuulen laakso?

Lopuksi lähdetään taas eri ilmansuuntaan epämääräisistä syistä. Drizzt, Entreri, Dahlia ja Effron, jotka nyt ovat bondanneet harharetkillään, lähtevät Jäätuulen laaksoon selvittämään, kummitteleeko Drizztin kuollut tyttöystävä tosiaan siellä Iruladoonin taikametsikössä. Dahlia ei ymmärrettävästi ole tyytyväinen, mutta haluaa selvyyden tähän ex-vaimojuttuun.

Metsässä tapahtuu kummia ja kaikki vajoavat maagiseen uneen, jonka aikana tehdään 18 vuoden aikahyppy. ”Hän tajusi vain laulun. Se kuulosti hyvin suloiselta, lämmitti hänen sydäntään ja heitti nukkumatin hiekkaa hänen silmiinsä. Hän näki tanssivia unia Catti-briestä.”

Metsä ja lumous katoavat. Mikään ei ole kuin ennen. Drizztin menneisyys on mennyttä.

Drizzt aikoo jäädä Jäätuulen laaksoon. Yllätys yllätys, hän ei ole päässyt yli Catti-briestä (minkä kaikki tiesivät) ja pistää suhteen poikki Dahlian kanssa. Dahlialta palavat käämit. Kauan siinä kestikin. Merkitykselliset korvakorut ovat merkityksellisiä. Seuraa kaksintaistelu kuolemaan asti!

”’Älä tuota minulle enää enempää pettymyksiä! Sinä olit se, se rakastaja jota en pystyisi voittamaan! Sinun piti olla minun palkintoni tästä kaikesta. Mutta sinä olet surkea rakastaja ja surkea mies ja nyyhkit ikuisesti kalliin noitasi perään. Älä nyt petä minua siinä ainoassa asiassa, jossa tiedän sinun olevan hyvä!’”

Oho. Sehän oli… kunnollista. Entreri keskeyttää taistelun viime hetkellä ja raahaa Dahlian pois.

Drizzt jää tekemään feikkikuolemaa Kelvinin paadelle. Guenhwyvar ulvoo suruaan yössä.

”Hän voisi antaa periksi, hän voisi kaatua, sillä Catti-brie pitäisi hänestä kiinni.”

Näin päättyy ikuisuuksia kestänyt Ikikesä -sarja.

Koska masokismini on loputonta, seuraavana vuoroaan odottaa Maailmanjako -sarjan ensimmäinen osa Kumppanukset, jossa kaikki todennäköisesti reinkarnoituvat.

meriviisaus

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s