Kirja-ajatuksia: Artemis Kelosaari – Omenatarha

Omenatarha. Voi kaikki potentiaaliset jumalolennot ja niiden serkut, tämä kirja on hyvä.

omenatarha

Edvardiaanisen ajan Lontooseen sijoittuva Omenatarha kertoo salaperäisestä mieskurtisaanista Apple Cinnamonista sekä Pyhän Johannes Evankelistan poikakodin nuorista asukkaista, joita kaupataan rikkaiden rahoittajien huviksi. Cinnamon etsii itselleen kumppania tai seuraajaa, pojat taas ulospääsyä hirveästä elämästään. Siinä kirjan juoni lyhyesti. Mutta miten se on toteutettu!

Omenatarha on rivo ja hirvittävän maanläheinen tavalla, joka kammottaa muttei karkota lukijaa. Se on yhtä runollinen ja banaali kuin päähenkilönsä Apple Cinnamon. Proosa ei jätä mitään toivomisen varaan; raskaista aiheista huolimatta kirja oli ihmeellisen kevyt lukukokemus. Arvostin suuresti sitä, että poikakodin asukkaiden osuudet oli kirjoitettu kokonaan puhekielellä. Se loi hienon kontrastin Applen kaarteleviin ilmaisuihin. Ja kun hän hetkeksi sortuu puhumaan katuslangia, lukijakin järkyttyy.

Harvoin luen kirjaa, joka onnistuu yllättämään sekä pervoudessaan että inhimillisyydessään. Applen salaisuus on hiuksianostattava, ja täytyy myöntää, että ei olisi tullut pieneen mieleeni keksiä vastaavaa. Historiallinen ympäristö ja kaikkien ylläpitämä kunnollisuuden kulissi vielä lisää perverssien ja synkkien yksityiskohtien vaikutusta.

Kaiken järjen mukaan minun ei pitäisi pitää tästä kirjasta niin paljon. En ole koskaan ollut synkänrankan kirjallisuuden ystävä, ja Omenatarha on graafinen ja väkivaltainen todella intiimeillä tavoilla. Mutta Kelosaari on löytänyt jonkinlaisen maagisen tasapainon, joka pitää lukijan yhtä aikaa uteliaana, kauhistuneena ja koukuttuneena. Lukijan sympatia pysyy päähahmojen kanssa loppuun asti.

En voi kuin suositella Omenatarhaa lukijoille, joiden kantti kestää.

Omenatatarha. Helmivyö 2017.
Saatavilla esim. täältä tai kirjastosta, jossa jonoa riittää.

Mainokset

2 thoughts on “Kirja-ajatuksia: Artemis Kelosaari – Omenatarha

  1. Oho, olen toistaiseksi lukemani ja kuulemani perusteella (en siis ole lukenut itse kirjaa, enkä valitettavasti varmaan aiokaan lukea) jotenkin ajatellut, ettei tämä teos voisi mitenkään olla muuta kuin vaivaannuttava lukukokemus. Ilmeisesti siinä kuitenkin on sitä jotain! 😀

  2. No sanotaanko, etten ole kovin helposti vaivaantuva muuten kuin tosielämässä! Graafisia yksityiskohtia toki riitti, mutta kerrankin ne olivat tasapainossa kaiken muun kanssa. Omenatarha ei varmasti ole kaikkien makuun, mutta minä pidin. Jos tällaiset aiheet eivät ylipäänsä kiinnosta tai ahdistavat, niin sitten en ole ensimmäisenä kehottamassa tarttumaan kirjaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s