Kirja-arvostelu: Maggie Stiefvater – The Scorpio Races

Muistatteko, kun kohkasin siitä, miten Maggie Stiefvaterin fantasiasarja The Raven Cycle on paras asia sitten jonkun tosi hyvän asian? Olen sittemmin lukenut lähestulkoon kirjailijan koko muun tuotannon ja tullut siihen tulokseen, että ihmissudet eivät ole minua varten, mutta kirjailijan uudempi tuotanto uppoaa ja lujaa – The Scorpio Races ja All the Crooked Saints ovat erittäin suositeltavia. Lisäksi The Raven Cycle on saamassa jatkoa, joka keskittyy lempihahmooni ja uniin, joten en voi kuin odottaa täpinöissäni.

Mutta nyt aiheena ovat verenhimoiset merihevoset.

Kirja-arvostelu on ilmestynyt Spin-lehden numerossa 1/2018


Maggie Stiefvater – The Scorpio Racesscorpio

The Scorpio Races (Scholastic Press 2011) painii aivan eri kategoriassa kuin Väristys-ihmissusisarja (The Wolves of Mercy Falls), josta Maggie Stiefvater meillä parhaiten tunnetaan. Kirjailija on kasvanut ulos kyseenalaisesta nuortenromanssista ja luonut maagisen, maanläheisen ja aikuiselta tuntuvan teoksen.

Karulla Thisbyn saarella on yksi vetonaula: joka marraskuussa Scorpio-meren rannalla järjestettävät hevoskilpailut, joissa ratsastajat eivät kilpaile millä tahansa hevosilla, vaan legendaarisilla murhanhimoisilla vesihevosilla. Capaill uisce -hevoset on vangittava merestä, ja niitä hallitaan erilaisin kotikutoisin taikakonstein. Oikealla tavalla sidottu punainen narunpätkä saattaa pelastaa ratsastajan hengen, kun capaill uisce muistaa taas meren kutsun. Kuoleman mahdollisuus on koko ajan läsnä. Vesihevosten värisyttävä epäinhimillisyys ja kauneus sekä kilpailun karnevalistinen, lähes mystinen tunnelma tulevat iholle.

Teoksessa on kaksi kertojaa. Puck eli Kate Connolly on 16-vuotias tyttö, jonka vanhemmat ovat kuolleet vesihevosten vuoksi. Hän asuu kahden veljensä kanssa velkaisessa talossa, ruokkii perhettä pavuilla ja omenakakulla sekä yrittää hankkia lisätuloja maalaamalla posliinikannuja turistikauppaan. Puck on juurtunut saarelle, mutta vanhin veli Gabe uhkaa muuttaa mantereelle työn perässä. Puckin ratkaisu on osallistua Scorpio-kisoihin tavallisella hevosellaan Dovella. Palkintorahoilla hän toivoo pelastavansa talon, hevosensa ja perheensä.

20-vuotias Sean Kendrick taas on kasvanut capaill uiscen kanssa. Hän on menettänyt isänsä kilpailuissa, mutta kilpaileminen on hänelläkin verissä. Hän hoitaa vesihevosia Malvernin talleilla ja kilpailee tämän nimissä. Tärkein asia Seanin elämässä on Corr-vesihevonen, jolla hän on voittanut Scorpio-kilpailut useana vuonna. Nyt hän haluaa lunastaa oman capaill uiscensa. Siihen tarvitaan tietysti voittorahoja. Kertojillamme on siis perustavanlaatuinen ristiriita.

Kuten arvata saattaa, hahmojen välille viritellään romanssia, mutta se tuntuu harvinaisen luonnolliselta ja vähäeleiseltä. Tarinassa on meneillään niin paljon isoja asioita, että tunnekuvio kulkee mukana vain yhtenä lankana. Kummallakin on oma elämänsä ja ongelmansa. Stiefvater ei missään vaiheessa rakenna Puckin ja Seanin välille kilpailuasetelmaa, vaikka se kävisi helposti. Päinvastoin hahmot auttavat toisiaan eteenpäin. Molemmat aikovat vaarantaa henkensä paikallisperinteessä, joka saattaa ulkopuolisesta näyttää hulluudelta. Se lähentää heitä erottamisen sijasta. Hahmot ovat molemmat omalla tavallaan vähäeleisiä, itsepäisiä ja eksyksissä tunteiden kanssa, mikä sopii hyvin tarinan tunnelmaan. Tällaisia ihmisiä tuuli tällä saarella kaivertaa.

Teos ei sijoitu mihinkään tarkasti määriteltyyn aikaan. Siitä huokuu tietty vanhakantaisuus: Puck rikkoo perinnettä osallistumalla kilpailuihin ensimmäisenä naisena. Vahva katolisuus ja vanhat pakanalliset perinteet elävät rinta rinnan. Kuvitteelliselta Thisbyltä löytyy autoja ja radioita, mutta televisiota, kännyköitä tai Internetiä ei mainita. Mielikuvien perusteella saari sijainnee jossain Irlannin rannikolla. Tarina tapahtuu määrittelemättömässä lähimenneisyydessä. Epämääräisyys ei häiritse kirjaa lukiessa, vaan auttaa luomaan maagisrealistisen tilan ja ajan, jossa on outoa ja tuttua sopivassa suhteessa.

The Scorpio Races on tunnelmallinen, intensiivinen lukukokemus, joka saa uppoamaan saaren elämään ja melkein maistamaan suolan huulillaan. Kirjan vahvuudet ovat tunnelmissa ja mielikuvissa. Meri, saaren karu vetovoima ja värisyttävät, oudot vesihevoset herättävät kaipuun paikkaan, jota ei ole.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s