Se on täytetty. Ainakin mittani. Täten voin todeta, että olen vihdoin lukenut R.A. Salvatoren hienon teoksen Kuninkaan nousu (Kumppanusten kirja #2) alusta loppuun.
Myös hämmentävä arvoitus ratkesi: olin lukenut kirjaa puoleenväliin ja luovuttanut syystä tai toisesta. Ihmekös, että kolmatta osaa aloittaessa mieltä nakersi tunne siitä, että jotain pitäisi nyt muistaa… Ja tietenkin lopetin juuri kohtaan, jossa Nesmén turhan kaupungin turha puolustus ja politikointi lopetetaan, lähdetään seikkailulle ja drowjuonitellaan. Onnistuin siis hyppäämään yli koko trilogian ainoan mielenkiintoisen osuuden.
Ei se kyllä kirjasta tai trilogiasta hyvää tee, mutta onpahan jotain lievästi toivoa herättävää. (Muuten olen sitä mieltä, että kääntäjä Renvallille pitäisi lähettää fanipostia ja viskipullo.)
Kuten lupasin, en kirjoita Kuninkaan noususta viiltävää analyysiä, vaan esittelen sen inspiraatiokuvina kaikkien iloksi ja opetukseksi. Päivittelen syväluotaavia mietelauseita Paperiaaveiden FB-sivulle ja lisään niitä sitä mukaa tähän blogipostaukseen. Näiden takia pitäisi jo melkein perustaa Instagram-tili…
Otsikkokuva: © Inspirobot
Paperiaaveet 
Päivitysilmoitus: Huonon Fantasian Lokikirjan eeppinen matkaopas Drizztin legendaan! – Paperiaaveet