Ruttopäiväkirjat

black-cat-6260

Kuvan kissa ei liity juttuun.

Maailma on sekaisin, niin myös ajatukset. Mutta aaveille se ei ole mikään syy lopettaa toimintaansa. Ruttopäiväkirjat kertovat milloin mistäkin – pakottavasta tarpeesta maalata kattoon galakseja, joka suuntaan poukkoilevista inspiraatioista, jotka törmäävät seiniin, ehkä jopa kirjoista. Mistä tahansa, mikä elähdyttää näinä omituisina aikoina.

Tähän mennessä olen:

Paennut kanssakirjoittajien seurassa Decamerone-hengessä raapaleiden pariin.

Askarrellut epämuotoisen unisiepparin parvekkeelle nähtyäni painajaista sushista.

Keksinyt uusia oodeja kissan kreikkalaiseen valituskuoroon.

Käynyt yökävelyillä pimeässä metsässä. Valonlähteestä on loppunut akku joka kerta. Tähdet valaisevat yllättävän hyvin.

Osallistunut huonon fantasian videolukupiiriin, kiitos yliopiston etätyövälineiden.

Mennyt täydellisen sekaisin päivistä ja deadlineistä ja näin ollen ollut ensimmäistä kertaa elämässäni ajoissa.

Kirjoittanut novellin hyvin pitkästä aikaa, saanut hylsyn. Epäilen syyksi psykedeliaa.

Unohtanut perua noituuskurssin – opiskelen hienoa alaa – joten pian on syytä tutustua aikalaislähteiden ja videoluentojen riemuihin.

Jäänyt totaalisen koukkuun The Arcana -visual noveliin ja vuotanut vähäistä omaisuuttani kännykkäpeliin. Viimeisetkin moraalin rippeet ovat hukkuneet.

Lukenut Maggie Stiefvaterin Call Down the Hawk -kirjan ja rakastunut unennäkijöihin. Taas.

Seuraavaksi tiedossa on ihan oikea kirjapäivitys. (Ei Stiefvateria, sitä saatte odottaa seuraavaan Spiniin asti.) Lukemattomia teoksia kun on, no, lukematon määrä. Jospa suomalainen spefi -projektini ottaisi vihdoinkin tuulta. Englantiosastollakin olisi tekemistä.

Kissa tuijottaa paheksuvasti. Parempi lopettaa, ennen kuin se lyö. En ole ainoa, jota karanteeni rasittaa. Ihmiset on täällä koko ajan eikä osaa päättää onko se hyvä vai huono asia, mutta kuitenkin niiden pitäisi kiinnittää huomiota koko. Ajan.

Ja kehtaavat vielä kuoria appelsiineja.

Aave kuittaa – olemassa ollaan, pian kuuluu lisää.

lukemattomat

Lukemattomia kirjoja. Näitä on lisää.

 

Cat by Kaboompics.com from Pexels

One thought on “Ruttopäiväkirjat

  1. On kyllä erikoinen tilanne. Vaikka tässä on paljon hirveitä puolia kaiken kaikkiaan, niin onneksi oma elämä tuntuu kuitenkin oikein mukavalta. Ihmeen paljon on vapautunut aikaa retkeilyyn, kun kaikki muut harrastukset (koneelle keskittyviä lukuun ottamatta) ovat kadonneet kalenterista, ja se on tuntunut selkeästi parannukselta. Rahaa myös säästyy, kun ei voi käydä kahviloissa! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s