Minun on myönnettävä, että jatkuva maailmanlopun uutisointi on raskasta. Ei niin että haluaisin vähätellä sitä, ei suinkaan. Huomaan vain olevani väsynyt. Todella väsynyt. Haluaisin lukea eskapistisia asioita, mutta aivot haluavat lomalle. Siksi täälläkin on ollut hiljaista.
Vaikka kunnianhimoiset suunnitelmat eivät toteutuisikaan, niin olen saanut luetuksi kirjoja, jotka ovat kummitelleet lukulistalla ties kuinka kauan. Yksi niistä on Ilkka Auerin Kymnaasi: Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille (Haamu 2019). Teoksessa oli paljon lupausta: mysteerejä, sisäoppilaitos tuonpuoleisessa, kauhuelementtejä ja menneen maailman henkeä. Se sopi siis mainiosti projektiini lukea uutta suomalaista nuortenfantasiaa.
Ensinnäkin Kymnaasi on esineenä erittäin miellyttävä – kirjan neliömäinen muoto on hauska ja kannetkin hienot ja tunnelmaan sopivat. Lisäksi sisäkansissa on tarkat pohjapiirrokset koko sisäoppilaitoksesta, mikä lopulta osoittautui paremmaksi ideaksi kuin kuvittelinkaan. Lähes koko tarina tapahtuu Kymnaasissa, ja huoneiden ja portaikkojen sijainnilla on väliä. Kunnioitukseni kasvoi, kun katsoin etulehdeltä, kuka kuvitusten takana on – kirjailija itse.
Kirjan päähenkilö Sofia on onneton, päähänpotkittu orpo, joka asuu jopa karikatyyrimäisen hirveässä perheessä. Ilkeys on niin banaalia, että se tuntuu erityisen kamalalta. Sofia tietää, että jotain pitäisi tapahtua, kun hän täyttää kuusitoista, tai niin hänelle on ainakin vihjailtu. Hän ei aio jäädä odottamaan, mitä se on. Itsemurhayritys ei kuitenkaan suju millään tavalla odotetusti.
Sofia päätyy Kymnaasiin, sisäoppilaitokseen elämän ja kuoleman rajamailla. Siellä häntä odottaa aivan uusi elämä, jossa hän kohtaa kaikenlaisia outoja ja vaarallisia asioita. Pelottavimpia saattavat silti olla ystävyys ja rakkaus. Kymnaasi on kerta kaikkiaan hurmaava ja tunnelmallinen paikka. Pidin todella siitä, miten se on yhtä aikaa turvasatama ja paikka, jossa eläminen vaatii selviytymistaitoja. Tasapaino pullantuoksun ja rakkausesseiden ja kauhuvaihteen välillä toimii minusta hyvin. Paikan outous säilyy seesteisinäkin hetkinä.
Kymnaasin asukkaat ovat ilahduttavan erilaisia ja eriaikaisia. Tyttöjä on selvästi saapunut pitkän ajan saatossa, eikä heitä ole pakotettu jäyhään sisäoppilaitosmuottiin. Lukiessa tuntui siltä, että Kymnaasista saattaa löytyä mitä tahansa. Totta kai kellarissa asuu Sokea, tietenkin pienokaiset ovat aaveita – ja onhan osa rakennusta ikuisesti tulessakin. Sivuhahmoista kiehtovimmaksi nousee Lydia, josta kaikki varoittelevat Sofiaa. Enkä kerrokaan mitä sitten seuraa, koska toivon, että luette kirjan itse!
Loppupuolella tahti alkoi minusta tuntua turhan hätiköidyltä. Kauhuelementeistä olisi saanut irti enemmän, jos niihin olisi käytetty aikaa. Nyt loppu tuntui vähän läpijuoksulta. Kaipasin tilaa ja ilmavuutta, vaikka tarinallisesti onkin kiire. Lopun kauhut eivät tuntuneet enää niin kauheilta, kun teoksessa oli jo aiemmin onnistuneesti tunnelmoitu.
Toinen pieni kritiikin aiheeni liittyy oikolukuun – teokseen oli jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitä ja virkkeenpuolikkaita. Se ei häirinnyt lukukokemustani pahasti, mutta hiukan heitti pois tarinasta.
Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, mihin pisteeseen tarina päättyi. Kirja jätti jälkeensä halun tietää lisää, kuulla mitä sitten tapahtui. Se on aina erinomainen merkki. Kaiken kaikkiaan Kymnaasi on minusta oikein mainio romaani, jota voin mielelläni suositella aikuislukijoillekin. Teoksesta näkee, että se on tehty rakkaudella. Sellaiset kirjat parantavat aina palasen maailmaa.
Teos: Kymnaasi: Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille
Kustantaja: Haamu Kustannus
Julkaisuvuosi: 2019
Mistä sitä saa: Holvi-verkkokauppa
Mistä minä sen sain: Arvostelukappale
Paperiaaveet 