Kadonneen vuoden kaikuja ja kirjoja

Writer’s Morning Potion on havaittu hyväksi ainakin viinihuurujen karkottamiseen.

Hyvästit ruttoisalle vuodelle on toimitettu kaikin asiaankuuluvin ja kuulumattomin menoin. En ryhdy tässä sen syvällisimpiin katsauksiin, koska vuosi oli monin tavoin, no, syvältä. (Suuri Kirjakatselmus 2021 tapahtuu kyllä myöhemmin!) Sen sijaan haluan tarrautua vielä hetkeksi lämpimiin joulutunnelmiin ja esitellä vuoden ensimmäiset kirjat. Arvostan suuresti perheen ja ystävien ajatustenlukutaitoa!

Hyvä on, sain myös merkityksellisiä kiviä. Se oli ehkä paras lahja.

Triglav- ja Svarog-riimukivet. Kuvan susi liittyy asiaan.

Mutta kirjoihin. Ensi vuodeksi on mitä ilmeisimmin tiedossa laatua!

Zen Cho: Spirits Abroad

Tykästyin Zen Chon tyyliin valtavasti luettuani pienoisromaanin The Order of the Pure Moon Reflected on Water. Sen arvostelu kolahtanee postiluukusta Spin-lehden 2/2021 mukana päivänä minä hyvänsä. Spirits Abroad on novellikokoelma, mikä sai minut hihkumaan innosta – voin vain kuvitella, miten hyvin kirjoittajan ote sopii novelleihin. Kokoelma on jaettu osioihin Here, There ja Elsewhere. Kirjailija ilahduttaa juuri tällaisilla pienillä, hassuilla yksityiskohdilla. Myyttiset elementit yhdistyvät ihanan sulassa sekasotkussa. En malta odottaa, että pääsen paneutumaan rauhassa näihin tarinoihin.

Now to be fair, Sun Wukong was already in a bad mood when he arrived at the Faerie Court.

Monkey King, Faerie Queen

Melissa Bashardoust: Girl, Serpent, Thorn

Tämä teos tuntuu olevan ainakin Instagramin kirjabloggaajien suosiossa. Ei ihme, kansi on kaunis kuin kukka (kirjaimellisesti), ja takakansi lupaa romanssia, draamaa ja demoneita. Kuulostaa varsin hyvältä. Maailmakin vaikuttaa mukavan omalaatuiselta. Lisäksi tarinan päähenkilö on kirottu: kaikki häneen koskevat kuolevat. Tämäkin menee lukulistan alkupäähän.

Stories always begin the same way: There was and there was not. There is possibility in those words, the chance for hope or despair.

R. A. Salvatore: Starlight Enclave (Book 1 of the Way of the Drow)

Ja paras viimeiseksi! Kuvittelin naiivisti, että Drizztin legenda ehkä oli jo tullut päätökseensä. Ainakin uskoin, että tämä kirja olisi edellisen sarjan viimeinen osa. Mutta ei! Tämä aloittaakin ihan uuden trilogian, kvartetin, kvintetin tai mitä kirjailija tällä kertaa saakaan päähänsä. Uusi sarja. Se tarkoittaa monta osaa. En ole varma, selviänkö. (Tunnustan, että tämä on kirjoista ainoa, jota pyysin itse lahjaksi.) Miksi, saatatte kysyä? Miksi teen tämän kerta toisensa jälkeen? Miksi olen ajan tasalla Drizztin legendassa? Vastaus lienee epäpyhä kolminaisuus: saippuaooppera, ”ei voi lopettaa kun 15-vuotiaana aloitti” sekä se häviävän pieni mahdollisuus, että sarjasta löytyisi vielä jotakin hyvää. Niinkin on käynyt. Minulla on tästä lista.

Tämän teoksen takakansi antaa ymmärtää, että kirja sisältää Jarlaxlen ja Zaknafeinin seikkailuja. Uskon kun näen, tällä tavalla on huijattu ennenkin. Avasin kirjan varovasti muutaman kerran, opin, että Drizztin lempinimi tyttärelleen on ”Brie” (lapsiparka), Jarlaxlen alignment uhkaa muuttua ja feeniksvalomiekka on paikallistettu. Mutta jälkimmäinen ei riitä, koska mikään ei ole tarpeeksi hyvää Zakille. Tarvitaan Kaikkea Taikaa.

”Do it, I beg,” Jarlaxle pleaded. ”I believe this will complement well the whip of flames. […] I wish it to be truly worthy of Zak. […] I wish him to have more options.”
”You risk a lot.”
”I like to bet,” he said.

Niin mitä ilmeisimmin minäkin, koska aion lukea tämän kirjan ja raportoida siitä kaikkien iloksi. Eiköhän näissä riitä luettavaa hetkeksi, sillä viime vuoden lukuprojektitkin ovat vielä hieman kesken – muiden projektien vuoksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s