Kirja-arvostelu: Emily Tesh – Silver in the Wood & Drowned Country (The Greenhollow Duology)

Olen todella löytänyt pienoisromaanien ilot. On jotenkin riemukasta, kun teos on tismalleen oikean pituinen kertomaan tarinansa sillä tavoin kuin pitää. En lähtökohtaisesti ole äärimmäisen virtaviivaisen ja riisutun proosan ystävä, eikä lyhyenkään romaanin tarvitse sitä olla. Emily Teshin teoksissa viehättää illuusio rönsyilevästä tarinasta, joka tuntuu ottavan aikansa, mutta sen kertomiseen ei silti tarvita satoja sivuja.

Kirja-arvostelu on ilmestynyt Spin-lehden numerossa 2/2021.


The Greenhollow Duology koostuu kahdesta pienoisromaanista. Sarjan ensimmäinen osa Silver in the Wood (Tor.com, 2019) kertoo maagisesta Greenhollow’n metsästä ja sen olennoista dryadeista keijuihin. Metsä on sekä vaarallinen että suojelun kohde. Greenhollow on elävä – eikä kukaan tunne sitä paremmin kuin Tobias, jota kyläläiset pitävät metsässä asuvana villinä, rikollisena tai pakanajumalten palvojana. Erinäisten huhujen todenmukaisuus selviää kirjan edetessä ja antaa lukijan kokea löytämisen iloa.

Kirja kertoo miesten välisestä rakkaudesta, se käy pian selväksi. Mutta Silver in the Wood on paljon enemmän. Se on tutkielma siitä, miten hidas ja ikivanha kohtaavat nopeasti muuttuvan maailman. Tobias on kirjaimellisesti metsän vartija; hän edustaa muuttumatonta ja pysyvää. Henry Silver on Greenhollow Hallin nuori kartanonherra; hän on utelias, nopealiikkeinen ja inhimillinen. Siinä missä Tobias on maanläheinen ja harkitseva, Henryn teoriat lähtevät villiin lentoon. Silti – tai ehkä sen vuoksi – hahmot tuntevat vetoa toisiaan kohtaan.

Henry tutkii kansanperinnettä ja on erityisen viehtynyt keijutarinoihin. Greenhollow’n metsässä voi tosiaan tavata keijuja, mutta onko se onnekas vai onneton sattuma? Henry sekoittaa vuosikausia jatkuneen syklin, johon Tobias on kietoutunut. Keijut nousevat duologiassa olennaiseksi elementiksi, jota käytetään myös jälkimmäisessä kirjassa.

Emily Tesh herättää teoksessaan henkiin maagisrealistisen maailman, jossa mikään ei tunnu kiirehdityltä. Silver in the Wood on tunnelmaltaan niin hidas ja myyttinen, että vähäinen sivumäärä jää hämmästyttämään. Se on äärimmäisen kaunis, maanläheinen ja taianomainen teos, jossa Teshin proosa loistaa. Metsän voi tuntea kaikilla aisteilla. Kirjoitustyylissä on jotain sopivan vanhahtavaa, mutta se ei käy liian koukeroiseksi. Myös hiljaisuus kertoo paljon. Lopulta tarina on niin romanttinen, sydäntäsärkevä ja outo kuin toivoa saattaa.

Silver in the Wood on erittäin kokonainen ja täydellinen teos, joten duologian toinen osa Drowned Country (Tor.com, 2020) herätti hieman epäilyjä. Turhaan – kyseessä on hieno kirja omilla ehdoillaan. Drowned Country sijoittuu Rothportin merenrantakaupunkiin. Tarina nostaa näyttämölle Adela Silverin, Henryn äidin, joka on ”käytännön folkloristi” ja kaikin puolin hieno toiminnan nainen.

Rothportin kaupungissa riittää salaisuuksia: outoja katoamisia, mahdollinen vampyyri ja veden alla lepäävä, ikiaikainen metsä. Tunnelma on kohdallaan kosteassa, ränsistyneessä kaupungissa. Tesh herättää jälleen paikat ja hahmot loistavasti henkiin. Henkilöt saavat kipinöidä ja olla epätäydellisiä, suhteet elävät ja kehittyvät. Mikäli kaipaat keijumysteeriä, tämä saattaa olla sinun kirjasi.

Pidemmässä teoksessa tarina ehtii hieman harhailla, vaikka se edelleen pysyy hyvin kasassa. Aineksia vain on enemmän tiukasti hallittuun ensimmäiseen osaan verrattuna. Drowned Country on erinomainen kirja, jonka ainoa vika on, että se seuraa Silver in the Woodin täydellisyyttä. Molemmat teokset ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia niin rakkaustarinan kuin muidenkin ansioidensa vuoksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s