Drowina ja kirjoittajana Finnconissa

Olipahan tapahtumarikas Finncon! Kolme päivää meni ohi hujauksessa. Ilmat olivat mitä erinomaisimmat, mutta lämpöhalvaus ei ihme kyllä uhannut yliopiston tiloissa. Conraporttia siis seuraa.

Kirjoittajateemainen perjantai

Perjantaina kävin viemässä kirjoja scifikirppikselle ja osallistumassa STK:n järjestämään kirjoittajaperjantaihin. Se olikin erittäin mielenkiintoista. Kauhuteemaisessa lyhytproosapajassa tuli harjoitettua taas nopeaa kirjoittamista. Ei ehkä syntynyt kauhua, mutta enpä kauhukirjoittaja olekaan. Kauhun elementtien pohtiminen oli hyödyllistä – ihmisiä pelottavat kovin erilaiset asiat, mutta tuntemattoman pelko tuntui olevan yhdistävä tekijä.

Laura Luotolan luento fantasiamaailman sanaston rakentamisesta tuli kuin tilauksesta, samanlaisten ongelmien kanssa kun olen itse painiskellut käsikirjoitukseni kanssa. Painotuksena olivat tabu- ja kirosanat, mikä on aina viihteellistä. Niitä täytyy selvästi kehittää lisää ja kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitkä kirosanat liittyvät kristinuskoon ja mitkä sopivat millekin aikakaudelle.

Kunniavieraiden paneelissa keskustelivat kirjailijat Lauren Beukes, Maria Turtschaninoff sekä tutkija Merja Polvinen. Kirjoittamisaiheinen paneeli oli erittäin viihdyttävä ja panelistit hyviä. Pelkästään tämän takia olin erittäin iloinen, että kerrankin pääsin paikalle jo perjantaina! Oli ilahduttavaa kuulla, miten eri tavalla kirjoittajat suhtautuvat työhönsä. Erityisen helpottavaa oli, että Beukes totesi pitävänsä siitä tunteesta, kun on kirjoittanut, ei niinkään itse prosessista. Meitä on siis muitakin! Ehkä minussa ei olekaan kirjoittajana jotain perustavanlaatuista vikaa!

Terveisiä Jäätuulen laaksosta

Kuva: Suvi Laine

Minulla oli hienoja cosplaysuunnitelmia lauantaille. Luonnollisesti ne kariutuivat. Siispä koin perjantaina hätäinspiraation ja kehitin astetta nolomman vaihtoehdon. Olen ehkä joskus vannonut, etten koskaan ainakaan tee mitään Drizzt Do’Urden -cosplayta. (Jos joku nyt ei vielä tiedä, niin kyseessä on hahmo R.A. Salvatoren melko luokattomista fantasiakirjoista.) No, lupaukset on tehty rikottaviksi. Sain peruukin ja sapelit lainaan ennätysajassa, ja melkein kaiken muun kierrätin vaatekaapista ja entisistä projekteista. Silti löysin itseni maalaamasta miekan kahvoja ja askartelemasta Mielikki-riipusta kolmelta aamuyöstä…

Lauantaiaamuna maskeeraus kesti ikuisuuden, koska paremmat meikit olivat luonnollisesti loppuneet. Ei-vedenkestävä meikki ei muuten ole kätevää 30 asteen helteessä talvisissa tamineissa. Ihmettelen, ettei suurempaa katastrofia syntynyt. Joka tapauksessa olin yliopistolla reippaasti aiottua myöhemmin, enkä oikeastaan ehtinyt kuin käydä kuuntelemassa Riverside Castle -kuoron keikan (aina erinomaista!) sekä osallistua pukukilpailuun. En tiedä, onko se järkevä tapa pyristellä eroon lavakammosta, mutta ainakin yleisö nauroi… Oli improvisoitu monologi. Saattoi olla ilmeistä.

Oli hauskaa huomata, miten moni Finnconissa tunnisti hahmon, kun Worldconissa harvempi tajusi Jarlaxle-cossia. Suomalaiset ovat selvästi huonon roolipelifantasiansa lukeneet. Turussa on muuten tapahtunut positiivista kehitystä: bussikuskit ja ohikulkijat kehuivat asua ja esittivät kohteliaita kysymyksiä, eikä kukaan öyhöttänyt kadun toiselta puolelta ”KENELLÄ ON POLTTARIT”, mikä oli vakioreaktio kaikkeen oudon näköiseen vielä jokunen vuosi sitten.

Jos olisin tehnyt Drizztin ajalla ja rakkaudella, asu olisi tietysti näyttänyt hyvin erilaiselta. Enemmän vihreää, erilainen peruukki, parempi maskeeraus, kunnon bracers of speedit saappaisiin, violetit piilolinssit, älä unohda saapasveitsiä kotiin… Ja niin edelleen. Mutta tälläkin irtosi iltabileissä ”most emo character” -palkinto, joten kyllä kannatti. Etenkin, koska palkintona oli hieno Sormusten herra -lehväkoru, joka sopi mannunvartijalle mainiosti. Jouduin tekemään meikin uudelleen iltabileisiin nukahdettuani siinä välissä haltiakorvineni kaikkineni (on muuten epämukavaa), joten olin taas myöhästyä kaikesta. Sainpahan tilaisuuden tehdä Drizztille nolon man bunin ja keventää vaatetusta jättämällä tunikan ja tundrajetiä larpanneen karvareuhkan kotiin. Vaikka bileisiin ei olisi ollut pakko laittaa pukua, niin se oli tosi hyvä idea: mukavat ihmiset tulivat juttelemaan minulle, eikä introvertin tarvinnut tehdä aloitetta! Miten kätevää.

Kuva: Sini Mäentaka

Kuva: Suvi Laine

Kuva: Suvi Laine

Confiilistä, kirpparilöytöjä ja Nova-sijoitus

Sunnuntaina jätin kaiken maailman haltiat kotiin ja lähdin vain kiertelemään conissa. Se kannatti, koska onnistuin jopa näkemään ohjelmaa!

Ensi töikseni kävin ryöväämässä scifikirppiksen. Teinkin siellä hienoja löytöjä.

Conin kirjasaalis:
Neil Gaiman – American Gods. Vihdoinkin sain englanniksi haluamani painoksen.
William Gibson – Count Zero. Se yksi hyllystä puuttunut cyberpunkteos, jota en kenties ole edes lukenut.
Carol Berg – Breath and Bone. Tämä sai aikaan hihkumista, koska ostin Worldconin kirppikseltä sarjan ykkösosan, valitin rasittavan päähenkilön maagisesta lukihäiriöstä ja halusin silti tietää, mihin kaikki synkkä mudassa ryömiminen päättyy. Kohtalo oli selvästi asialla!
Peter Englund – Pultava. Olen yllättävän usein elämässäni kironnut sitä, että minulla ei ole juuri nyt tätä teosta Pultavan taistelun kulusta. Ihan oikeasti.
Pauliina Rauhala – Taivaslaulu. Aihe kiinnostaa, ja kirjastossa oli pitkät jonot kun viimeksi tarkistin.
Anne Leinonen – Ilottomien ihmisten kylä. Tämä tarttui mukaan Bookcrossing-pöydältä, odotan mielenkiinnolla!

Sitten oli Nova-kirjoituskilpailun palkintojenjaon aika. Tiesin sijoittuneeni, mutta koska olin osallistunut useammalla novellilla, jännitystä oli ilmassa. Lopulta sijoituin viidenneksi fantasianovellilla Hehkulintu. En olisi arvannut juuri sen menestyvän – taas huomataan, miten vähän kirjoittaja tietää yleisön mausta! Nova-urani on selvästi nousujohteinen, koska aiemmin yksikään novelleistani ei ole päässyt edes toiselle kierrokselle. Saamme nähdä, kiinnostaako jotakin lehteä julkaista novelli, vai päätyykö se vain aikanaan novelleista koottavaan antologiaan.

Seuraavaksi kävin kuuntelemassa wuxia-aiheisen luennon, jonka historiaosuus oli kiinnostava, mutta ajanpuutteen vuoksi uudempaan kirjallisuuteen tai elokuviin ei juuri ehditty perehtyä. Onnistuin kuitenkin nappaamaan kuvan kirjalistasta, joten tiedän mihin perehtyä, kun conin aiheuttama kirjasuma hellittää.

Traileripuisto-paneeli, jossa reposteltiin leffatrailereita, oli hauska, mutta olisi ollut vielä hauskempi, jos varsin valoisassa luentosalissa olisi nähnyt videopätkistä enemmän. Future Women -ohjelmaa menin seuraamaan, koska olin jo perjantaina vakuuttunut kunniavieraista. He vetivätkin oikein hyvän paneelin. Sääli, etten tullut ostaneeksi Beukesin teoksia – ne menivät ehdottomasti lukulistalle.

Finncon oli jälleen kerran mukava tapahtuma, jossa tuli tehtyä vähän kaikkea: ehdin tavata ystäviä (vaikken läheskään kaikkia), pukuilla, bilettää, nähdä ohjelmaa ja tuntea höttöistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ensi vuonna uudestaan!