Syksyn myötä on taas aika päivittää kirjallisia kuulumisia. Paljon on tehty ja luettu, mikä selittääkin ajoittaisen vaipumisen maan alle. Niin että mitä kaikkea?
Tulin kääntäneeksi viime syksynä kirjan. Käännän toista. Kolmas on varmaankin tiedossa loppuvuodesta.
Sukellus Instagram-feminismin ihmeelliseen maailmaan oli kaikin puolin mielenkiintoinen, itse kun olin vaeltanut vain runoympyröissä. Tunsin itseni vanhaksi. Olin ilahtunut. Olin hämmentynyt. Tunteen paloa ei ainakaan puuttunut! Eikä draamaa! Tämä oli hauska projekti. Ja olihan ensimmäisen kääntämäni kirjan julkaisu iso juttu! Seuraavaksi pitää varmaan kirjoittaa kirja itse, että pääsee samanlaisiin fiiliksiin. Ei, vaan sitä ennen unilistalla on kaunokirjallisen teoksen kääntäminen. Asiat järjestykseen. (Järjestys on yliarvostettua.)
Tänä syksynä käännöslistalla on lisää ei-fiktiota, jonka parissa päivät kuluvat nopeasti. Esimerkiksi eilen koin kauhean kääntäjäkauhistuksen, kun olin käyttää sanontaa ”osua naulan kantaan” – lainauksesta, jonka lausujan historiallisessa kontekstissa ei käytetty nauloja rakentamiseen! Yritin selittää, miksi olin pienestä havainnosta niin kauhistunut ja riemastunut. Ei onnistunut. Kai on aina hienoa huomata, että yleistiedolla on väliä, kulttuurihistoria on mahtavaa ja paranoia kannattaa!
Jos jotain käännöstieteen opinnoista muistan, niin kehotuksen jatkuvaan epäluuloon: Epäilyttääkö jokin? Varmaan syystä. Voiko tämän tulkita kaksimielisesti? Lukija tekee niin. On siis itse oltava epäilevä, monimielinen mörriäinen, joka murskaa kauhukuvat, ennen kuin ne ehtivät levitä. Näin täydellisessä maailmassa – en kuvittele, ettenkö olisi itse tehnyt erinäisiä kömmähdyksiä. Mutta ikuisuusprojektista tässä onkin kyse. Samalla voi vaikka oppia mielenkiintoisia asioita muinaisista rakennustekniikoista.
Käännösjutuista voisin kirjoittaa blogiin lisääkin. Pitää vaikka päiväkirjaa? Huonon Fantasian Lokikirja on ollut liian kauan naftaliinissa, ja nyt siihen olisi niin päräyttäviä kirjaehdokkaita ettei mitään rajaa! Mietin jopa, riittääkö kehtaamiseni. Toisaalta joku kehtasi kirjoittaa… Viime vuonna luetut kirjat jäivät esittelemättä, mutta eiköhän niihin törmätä kirja-arvioissa.
Rakas spekulatiivinen aikakausjulkaisumme Spin on myös kovasti työn alla. Kohta ilmestyvät sekä tavallinen Spin että sen miniklooni Verkko-Spin – jota ei suinkaan pidä kutsua klooniksi, onhan se oma originelli entiteettinsä! Jatkan edelleen verkkotoimittajan kunniakkaassa pestissä. Viime aikoina olen etsinyt kuvamateriaalia hyönteisistä. Onneksi ei ole mitään fobioita.
Anteeksi, menen hakemaan angstiset ysärifantsugoottisarjikseni postista…
Header photo: Hasan Albari from Pexels
Paperiaaveet 